Tommin politiikkanurkka. Kaikki kulttuurit on tuhottava

Lasta ei voi kasvattaa hyväksi. - Ainoastaan pahaksi.

On tutkittu, että vauvat ymmärtävät varastamisen olevan väärin. Vauvoille näytettiin piirretty, jossa toinen hahmo ottaa toiselta hahmolta tavaroita ilman lupaa ja saa hänet surulliseksi. Tämän jälkeen vauvojen piti valita kummasta hahmosta pitävät ja kaikki valitsivat varkauden uhrin tämän varkaan sijaan.

On myös tutkittu, että lapset haluavat avuntarvitsijoiden saavan apua. Tehtiin testi luokassa, missä opettaja pudottaa kynän lattialle, eikä yllä siihen huonon selkänsä takia. Tutkittava oppilas nosti kynän opettajalle. Sitten testattiin sama koe siten, että tutkittavaa oppilasta oli käsketty pysymään penkissä tapahtui mitä hyvänsä. Tällä kertaa toinen oppilas ojensi opettajalle kynän. Tutkittavan oppilaan aivot reagoivat samalla tavalla myönteisesti oli hän itse auttajan asemassa tai ei. Aivoille pääasia oli, että opettaja sai apua.

 

Me ihmiset samaistumme toisiin ihmisiin. Kun katsomme nuorallakävelijää, pystymme ikään kuin kokemaan miltä tuntuu kävellä nuoralla ja me pelkäämme kävelijän puolesta. Ihminen on luonnostaan hyvä. Sympaattinen ja empatiakykyinen olento.

 

Miksi sitten on esimerkiksi sotia? Jos ihminen on hyvä, miksi ihmiset tekevät kaikkea pahaa?

Keskeisin syy tähän on se, että ihmiset eivät aina pidä toisia ihmisiä ihmisinä.

Inhoan käyttää natseja esimerkkinä, mutta heidän suhtautumisensa juutalaisiin on helpoin esimerkki tästä ilmiöstä. Toinen ihmisistä koostuva kollektiivi epäinhimillistää toisen ihmisistä koostuvan kollektiivin oikeuttaakseen tälle tehtävän pahan.

Tuskin muinaiset viikingit pitivät uhrejaan samanlaisina ihmisinä kuin he itse. Tai tuskin ensimmäiset jenkit käsittelivät intiaanit ihmisinä. Pikemminkin jonain villeinä.

Uskonnoilla on iso rooli epäinhimillistämisessä, sillä niiden lähtöasetelma yleensä on jako meihin ja heihin. Kuten vaikka juutalaisten käsitys itsestään Jumalan valittu kansana, mikä kääntäen tarkoittaa sitä, että muut ovat Jumalan hylkäämiä eli eivät kovinkaan arvokkaita. Tietenkään epäinhimillistäminen ei vaadi uskontoa taakseen, mistä kertovat esim. mainittu natsismi tai vaikka kommunismi.

 

Koska ihmiskunnan historia on eri yhteisöjen välistä (raakaakin) kilpailua, on toisten kollektiivien ja yksilöiden epäinhimillistämisestä tullut ihmiselle luontainen tapa toimia.

 

Koulukiusaaminen toimii myös samalla logiikalla. Ei kiusaaja yhtäkkiä vaan mene tönimään jotain random oppilasta. Siihen puututtaisiin muiden oppilaiden toimesta heti, eikä naurettaisi kuten yleensä käy.

Kiusaajan on täytynyt ensin epäinhimillistää kiusattu ja saattaa tämä pilkankohteeksi. Vasta sitten töniminen vaikuttaa muista oppilaista oikeutetulta.

Epäinhimillistämiseen vaaditaan kaksi asiaa. 1. Uhrin on oltava yksinäinen ja huonoitsetuntoinen. Niin ikään helppo uhri. 2. Uhrilla on oltava jokin piirre, joka erottaa hänet muista. Esim. hyvä tai huono koulumenestys. Silmälasit, laihuus tai lihavuus. Kiusaajan on osoitettava muille, ettei kiusattu ole kuin he muut. Sitten kiusaaminen on "oikeutettua."

 

Mielestäni koululaitoksen on pyrittävä opettamaan ihmiset pois tällaisesta toimintatavasta. Kiusaamisen vastaisten kampanjoiden lisäksi tulisi yhdistää uskonto- ja elämänkatsomustunnit, sekä lisätä kouluihin draamakasvatusta.

 

Kun lapsi ohjataan opiskelemaan vain hänen vanhempiensa uskoa, lapsi kuplaantuu ja jää käsitykseen, että hänen uskontonsa on jotenkin ainutlaatuinen ja erinomainen. Tämä haittaa hänen kykyään tuntea empatiaa muunuskoisia kohtaan. Jos taas hänelle opetetaan sumerialaisista, zaratrhustalaisista, muinaisista kreikkalaisista yms. hän huomaa, ettei hänen vanhempiensa uskonto olekaan niin erikoinen, vaan esim. 12 opetuslasta, vedenpaisumus, kuolleista herääminen yms. toistuvat.

Samoin uskonnot ja aatteet -tunneilla voisi käydä vapaata keskustelua eri aiheista kuten vaikka eutanasiasta ja pasifismista. Tämä opettaisi lapset pohtimaan ja kyseenalaistamaan, sekä ymmärtämään erilaisia näkökantoja.

 

Draamakasvatuksessa tärkeimpinä olisi ilmaisutaidon tunnit, koska sen lisäksi, että ne on turvallinen keino käsitellä raskaitakin asioita, pakottaa ne oppilaita asettumaan toistensa asemiin. Varsinkin kun käsitellään universaaleja asioita kuten vaikka mustasukkaisuus, huomaavat oppilaat heillä olevan enemmän yhteistä, kuin ovat arvanneetkaan. Tuntien kannattaisi juurikin olla filosofialtaan sellaisia, että niissä keskityttäisiin yhdistäviin asioihin oppilaiden erilaisuuden sijaan. Yhteisöllisyyden tunteen kasvattaminen tulisi olla päämäärä. Kyllä se oppilaiden yksilöllisyys draamassa tulee esille muutenkin luonnostaan.

 

Näillä keinoilla vähentyisi koulukiusaaminen, ja mikä parasta: vähenisi myös ihmisten taipumus mieltyä jyrkkiin aatteisiin ja hakeutua pois sulkeviin kollektiiveihin. Tämä tekisi Suomelle ja koko ihmiskunnalle hyvää.

Nietzschekin sen jo tiesi: "Vakaumukset ovat totuudelle haitallisempia kuin valheet."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Viisain kiusaamisaiheesta tehty kirjoitus mitä auringon tai syystaivaan alla on keinunut. Vielä perussuomalaisen tekemä. En tarkoita tätä perinteisenä ad hominemina, eli että heidän politiikkaansa tunnustavien jutut olisivat aina yksisilmäisiä, mutta tässä on jotain poikkeuksellisen raikasta ja tervettä tunnetta, jota soisi enemmän maailmaan näkyviin.

Ilmaisutaito ei korjaa pahaa maailmasta, mutta on kyllä hieno oppiaine.

Käyttäjän KreiviOlaf kuva
Tommi O. Pälve

Kiitos!

Tässä melkein punastuu. :)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Yhdyn kehuihin, hyvää ajattelua.

Oman varsin rajallisen havainnointini perusteella koulumaailmassa ollaan menty hyvään suuntaan. Meille opetettiin lähinnä ulkolukua, tunnustuksellista kristinuskoa ja joukko-opin unioneita ja opettajat sulkivat täysin silmänsä sen ylipainoisen muualta muuttaneen pojan elämän muuttamisesta jokapäiväiseksi helvetiksi kiusaajien toimesta. Kun seuraan oman tokaluokkalaisen poikani peruskoulua, piponvarastamisesta tulee heti nootti kotiin ja mukulat käyvät museoissa, kirjastoissa ja oppivat monipuolisesti ryhmätyötä ja yhdessä tekemistä. Puuha ainakin näyttää toista kannustavalta.

Voi olla että pienissä kouluissa on helpompaa. Minun luokallani oli 34 oppilasta ja rinnakkaisluokkia kymmenkunta, nyt pojalla on 10 luokkakaveria ja se on ainoa suomenkielinen tokaluokka koulussa.

Käyttäjän KreiviOlaf kuva
Tommi O. Pälve

Joo. On menty vuosi vuodelta parempaan suuntaan. Toisaalta koulujen välinen eriarvoisuus on ymmärtääkseni noussut.
Keskeisimmät ongelmat liittyvät poikien ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulumenestykseen.
En yleensä kannata kiintiöitä, mutta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kohdalla tekisin poikkeuksen, eli säätäisin jonkin prosentuaalisen määrän minkä verran koulussa voi olla maahanmuuttajataustaisia oppilaita.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Ei koululaitoksen tai minkään muunkaan laitoksen pidä puuttua koulukiusaamiseen. Itse olin lyhyt, lihava rillipää kansakoulussa. Lunastin silti paikkani porukassa, tosin yhdet silmälasit hajosivat tätä ansaitessa.

Kenellekään ei pidä ANTAA mitään (paitsi ehkä lapsille syntymäpäivänä jotakin pientä kivaa). Kaikki täytyy ansaita. Jos lasta kiusataan, hänen pitää oppia tappelemaan paremmin. Näin opetin pojalleni (ja pari pikku kikkaa) ja hän pian sai ikäistensä arvostuksen. Ja hänen aikaisempi kiusaajansa on nyt yksi hänen parhaimmista kavereistaan.

Käyttäjän KreiviOlaf kuva
Tommi O. Pälve

Ihmiset ovat mystisoineet omaa erinomaisuuttaan suhteessa muihin kollektiiveihin läpi historian oikeuttaakseen toisten sortamisen.

Se, että ihminen luonnostaan tuntee empatiaa, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että ihmiskunnan historia on täynnä vääryyksiä.

Jos puen tämän blogini vähän selvempään muotoon:
Lapselle ei tarvitse valehdella uhkaillen Helvetistä, että tämä kasvaisi hyväksi ihmiseksi. Hänelle ei myöskään juurikaan tarvitse selittää mikä on oikein ja mikä väärin. Riittää sellainen "mieti omalle kohdallesi" -tyyppinen kasvatus. Eli esim kun lapsi kysyy miten suhtautua vaikka homoseksuaaliin ihmiseen, niin tähän voi vastata, miten hän haluaisi tulla kohdelluksi, jos olisi itse homo.
Jos lapsen vaan antaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja antaa vapaasti kerätä tietoa maailmasta, hänestä kasvaa luonnostaan hyvä.
Siksi länsimaissa on niin rauhaisaa.

Lapsen voi kuitenkin viedä pois tältä hyvyyden reitiltä ruokkimalla lapsen narsistisia ja ennakkoluuloisia piirteitä, sekä aivopesemällä hänet mukaan johonkin ideologiaan tai uskontoon, joka perustuu me ja he -ajattelulle.

Historiassa on paljon enemmän, "teet ja ajattelet kuten minä sanon" -tyylistä kasvatusta kuin vapaata kasvatusta. Siksi ihmiskunnan historia on semmoinen kuin se on.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Hyvä alku kiusaamiskeskustelulle. Yksilötason tuntemuksiin on helppo eläytyä ja joitakin totuuksia voidaan ehkä tajuta sitä kautta.

Toisaalta on kyse yksilötasolle palautumattomista yhteisövoimista ja yhteisöominaisuuksista. Suomalaisilla on melkein tuhannen vuoden historia vieraalla kielellä alistettuna kansana, ja alistajan ja alamaisen roolit ovat osa kansallista varustustamme ja ominaislaatuamme. Kaikille yhteisöille perustavanlaatuiset vallan vakiot ja roolit ovat suomalaisilla ihan tietyllä tavalla korostuneita.

Suomalaisen sielun dualismi on tosiasia, ja esimerkiksi kuilu ns. valtaaapitävään eliittiin ja ns. tavalliseen kansaan on suomalaisilla korostunut. Se toteutuu yksityisessä ihmisessä dissosiaationa, jakona erikseen julkiseen ja yksityiseen "minään". Eli suomalaiset ovat hyviä moraalijulistusten tasolla, mutta käytännössä asiat ovat sitten toisin.

Niin sanotut yhtenäiskulttuuri-instituutiot, viralliset laitokset, jotka ovat omalakisia ja elättävät sisällään oman auktorisoidun "valtaansa" kuvioita, siis laitokset kuten kuten kirkko, kasarmi ja koulu -- eli yhteiskunnat yhteiskunnassa -- niissä vallitsee ikään kuin oma "yksityinen" ilmastonsa -- ja siksi niissä on perinteisesti esiintynyt eniten kiusaamisilmiötä.

Esimerkiksi "työelämä" on ollut institutionaalisesti auktorisoitua, myös valtion erityisessä suojeluksessa, ja työpaikkakiusaaminen on ollut Suomessa kaksi kertaa yleisempää kuin eurooppalaisissa maissa keskimäärin. Samoin "sosiaaliturva" -- ja suomalaiset sosiaalivirkailijat syyllistävät suomalaisia asiakkaitaan kahdeksan kertaa enemmän kuin pohjoismaiset kollegansa. Olemme tilastollisesti erinomaisen poikkeavaa kansaa, eikä suomalaisia kiusaamisasenteita selitä mikään muu kuin vaikea historiamme alistettuna kansana.

Yhtenäiskulttuuri-instituutioista koulu on kai selvittänyt kiusaamisilmiötä kehnoimmin. Paljon puhetta, silti vuosikymmenestä toiseen jatkuva tilanne, jota olen koulukeskusteluissa seurannut peruskoulun alkuajoilta saakka. Ette usko miten monta sataa kertaa olen likimain viidenkymmenen vuoden aikana koulujen tilaisuuksissa ja yleisessä keskustelussa kuullut repliikit: "Meidän koulussa ei onneksi juurikaan esiinny kiusaamista" ja "Onneksi kiusaamiselle nykyään osataan myös tehdä jotakin ja tilanne on paranemaan päin".

Itse asiassa tilanne kouluissa jatkuu koska laitos on miltei perinnöllinen instituutio -- liian usein opettajat ovat opettajien lapsia ja tosiasiassa kykenemättömiä edes tunnistamaan omia kiusaamistaipumuksiaan. Tilanne voi jopa olla pahenemaan päin johtuen siitä, että hyvinvoinnin ja individualismin lisääntyessä sosiaaliset erottumispaineet kasvavat. -- Sitten kouluissa on todella pahoja ongelmia, kuten kaiken sosiaalisuuden perustat hajottava monikulttuurisuus.

En tiedä ovatko omat havaintoni oikeita, mutta kokemukseni ja havaintojeni perustella esimerkiksi tällä keskustelupalstalla eniten henkilökohtaisuuksiin meneviä kiusaaja-asenteita ilmenee ammatiltaan opettajilta.

Käyttäjän KreiviOlaf kuva
Tommi O. Pälve

Kommenttisi oli mielenkiintoinen.

Tapani on kuvailla suomalaisia näin:

Sääntöihin vetoaminen ja sääntöjen orjallinen noudattaminen on ominaista 4-7 vuotiaille lapsille. Se on osa lapsen normaalia kasvua. Myöhemmällä iällä lapsi kadvaa tuosta sääntöuskonnosta pois. Poikkeuksen tässä tekee suomalaiset, joilla sääntöuskovaisuus jatkuu hautaan saakka.

Kenties tämä vieraiden valtojen alla oleminen on tehnyt meistä keskimäärin alistuvampaa kansaa. On tästä hyvääkin. Esimerkiksi lompakko-testi, jossa ripoteltiin lompakoita eri kaupunkeihin, oli suomalaisten kannalta suotuisa. Yhdeksän kymmenestä lompakosta palautettiin poliisiasemalle. Muualla maailmassa tulokset oli paljon huonommat.

Mutta tämä alistuva luonto johtaa myös siihen, että katsomme pahojen ihmisten touhuja läpi sormien. Aivan selvä korruptio rehottaa ja kukaan ei älähdä.

Samoin kiusaamista tapahtuu paljon, mutta sitäkin käsitellään pääasiassa siitä näkökulmasta, että kiusaajalla saattaa olla kotona ongelmia ja tämä siksi purkaa pahaa oloaan koulussa. Ei ole tervettä pelkästään uhriuttaa pahantekijöitä.
Ja tästä samasta alistumisen tarpeesta syntyy myös se, että harva kiusattu nousee puolustamaan itseään.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Niin sanotut suomalaiset hyveet -- ahkeruus ja rehellisyys, lainkuuliaisuus, työ-, mies- ja sotakuntoisuus, usko siihen että itseään sivistämällä voi nousta paremman väen tasolle -- ovat nekin suoraan alistetun kansan historiasta omaksuttuja ja sisäistettyjä selviytymiskeinoja, joilla olemme oppineet tulemaan toimeen ja todistamaan oman tarpeellisuutemme herrakansoillemme.

Niiden kääntöpuolena elävät sitten nuo kansalliset vammamme -- kahtiajakautumistaipumus, toinen toistemme kiusaaminen, projektiivinen sielunrakenne ja masennus kansantautina.

Tuo normatiivinen moraali johon viittaat, on todellakin -- durkheimilaisittain ottaen -- kehittymättömämpää kuin empatiaan ja keskinäiseen luottamukseen palautuva omantunnonetiikka. Kulttuurievoluution kannalta lienee niin, että sosiaalinen sitovuus -- joka on siis kaiken normimoraalin ydin -- saattoi yhteisöissä hellittää otetaan vasta kun elinympäristö oli kyllin turvallinen paikoilleen asettumisen, sosiaalisten instituutioiden, työnjaon ja sosiaalisten roolien kehittymisen myötä, ja reaktiivisen ohjailun rinnalle astui laajasti ottaen kehitys.

Niin sanotusti "mekaaniselle" normimoraalille on ominaista sääntöjen yksityiskohtaisuus ja ankaruus, niiden tulkinnaton soveltaminen, kaiken epäilyn ja kritiikin kieltäminen, pelottavien rangaistusten käyttö kaiken epäilyn estämiseksi ja yleisen normipaineen ylläpitämiseksi. Normipaineen yksilöt sisäistävät kunnian- ja häpeäntuntoina, ja tällaiseen psyykeen kuuluu elimellisesti myös tuo mainittu projektiivisuus -- eli tarvitaan vahvoja projektiivisia viholliskuvia joilla normipaineeseen perustuvaa yhteisösidonnaisuutta lujitetaan. --

Tällaisen normimoraalin tilaan voi myös kokonainen suuri kulttuuri jähmettyä ja kivettyä, jos tietyt kulttuuriset alkuvoimat sille nämä raiteet sanelevat. -- Olen puhunut siitä että esimerkiksi alkumagiaan kuuluva kulttuurinen kuvakielto voi amputoida kulttuurin tietyt kognitiiviset kyvyt vuosituhansiksi -- siis estää tiettyjen visuaaliseen miellemaailmaan kuuluvien auktorisoitumisasemointien kehityksen -- eikä kulttuuri näin ollen koskaan nosta päätään normimoraalisen vedenpinnan yläpuolelle --

Toinen vaihtoehto on sitten kehittyneempi, niin sanotusti "orgaaninen" omantunnonetiikka, jossa tekojen moraalinen arviointi ei perustu niiden nimiin vaan siihen rakennetaanko teoilla keskinäistä luottamusta vai ei. Sellainen moraali perustuu empatiaan, joka taas palautuu varhaisen lapsuuden perusturvallisuuteen, joka noin keskimäärin on kehittyneissä ja hyvinvoivissa yhteiskunnissa parempi kuin siellä missä epäjärjestys sääntönä vallitsee. -- Mutta tämä kehitys edellyttää myös tietyt kulttuuriset perusratkaisut, joita kaikki maailman kulttuurit eivät siis suinkaan ole tehneet.

Tällä hetkellähän yksi eurooppalaisen kulttuurin kohtalonkysymyksistä on se kuinka onnistumme estämään Eurooppaan tulevalla vuosisadalla vyöryvät mahdollisesti miljardiluokkaan kasvavat kansainvaellukset kulttuuriesta, joiden koko ihmisyys on perustavanlaatuisesti erilaista kuin omamme.

Oma eurooppalainen perinteemme omantunnonetiikkoineen ja tiedollisine edistyksineen on hyvin hyvin hyvin ohuiden kognitiivisten lankojen varaan ripustettua, ja kaikkine aineellisine vaurauksineen Eurooppa on paljon haavoittuvampi kuin yksikään tänne tunkeutuva vahvaa normimoraalia ja vahvoja projektiivisia viholliskuvia ylläpitävä kulttuuri.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Hieno teksti Tommilta!

Toinen muotoilu otsikosta voisi olla: "Älä korjaa ehjää".

Itse en usko, että lapsia tarvitsee juurikaan erityisesti kasvatella.

Kasvulle pitää vain olla tarjolla ravintoaineita: hyväksyntää, rajoja, rakkautta, läsnäoloa jne. Lapset kyllä sitten kasvavat itsestään juuri sellaisiksi kuin on tarkoituskin.

Käyttäjän VilleHeiskanen kuva
Ville Heiskanen

Historiassa on todennäköisesti ollut kansoja (tai kaupunkeja), joissa sivistys ja rauha on kukoistanut. Ihmiset ovat olleet toisilleen ystävällisiä ja keskinäinen luottamus on ollut suurta. Sitten raakalaisjoukko on vallannut kaupungin, tappanut miehet ja raiskannut naiset. Se siitä sivistyksestä.

Tämä vähän kärjistetty esimerkki liittyy siihen, että vaikka me länsimaiset olisimme miten suvaitsevia ja ymmärtäväisiä, niin olemme vähemmistönä ja meidän joukossa on ihmisiä, jotka vastaavat nyrkillä pieneenkin erimielisyyteen, kun kunniaa on loukattu.

Jos katsot, että joku elämäntyyli (kulttuuri) on hyvä ja sitä pitää vaalia, niin sitä pitää silloin myös suojella ja vaatiessa väkivallalla. Kyse on lopulta eloonjäämiskappailusta, eikä ihminen ole kehityksessä vielä niin pitkällä, että voisimme hylätä väkivallan ongelman ratkaisuna. Jotta pystymme tarvittaessa väkivaltaan muita kohtaan, tarvitaan juuri sitä heimoajattelua.

Käyttäjän KreiviOlaf kuva
Tommi O. Pälve

Juurikin näin, mutta meidän sivistyneiden täytyy pitäytyä puolustussodassa hyökkäyssodan sijaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset