Maahanmuuttopolitiikka for dummies

Humanitaarista maahanmuuttoa voidaan harjoittaa, mutta täytyykö sitä tehdä typerästi? Tässä ei kilpaile löysä maahanmuuttopolitiikka ja tiukka maahanmuuttopolitiikka keskenään, vaan typerä maahanmuuttopolitiikka ja järkevä maahanmuuttopolitiikka.

Mielestäni olisi fiksumpaa harjoittaa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa typerän maahanmuuttopolitiikan sijaan.

Argumentin vuoksi päätetään, että Suomen on pakko humanitaarisin syin ottaa vuosittain 2000 maahanmuuttajaa tänne asumaan. Tästä ei voi neuvotella, eikä tästä voi rimpuilla. 2000 maahanmuuttajaa vuosittain.

 

  1. Kotouttaminen.

Suomen linja on aina ollut sellainen, että kotutus on onnistunut, kun maahanmuuttajalla on kotoisa olo. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että Suomea on muutettava sellaiseksi, että eri kuttuurien edustajilla olisi täällä kotoisaa. Tuoreimpana esimerkkinä Helsinkiin suunnitellaan sovinismi-ystävällisiä asuntoja tiettyyn väestöryhmään kuuluville perheille.
On sanomattakin selvää, että tässä on ajatus täysin pielessä.

Kotouttamisen tulisi tarkoittaa sitä, että tulija sopeutuu suomalaiseen kulttuuriin ja oppii elämään täällä meidän pelisääntöjen ja arvojemme mukaan. Vaikka emme voi vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttajat päänsä sisällä asiat kokevat, ei meidän tule ainakaan kannustaa mihinkään sovinismiin. Kotouttamisen lähtökohta tulisi olla se, että tulijat ja heidän jälkipolvensa länsimaalaistuisivat. Etenkin naiset tulisi ottaa huomioon integraatiopolitiikassa, että he oppivat ymmärtämään ihmisarvonsa ja oikeutensa.

 

  1. Hajasijoitus.

Saman kulttuurin edustajat aivan ymmärrettävästi hakeutuvat asumaan samoille asuinalueille. Tämä kuitenkin estää integroitumasta, kun naapuristossa puhutaan eri kieltä, kuin muu väestö, sekä harjoitetaan erilaista elämäntapaa, kuin muu väestö.

Nykyäänkin hajasijoitetaan, mutta se on tehotonta, sillä maahanmuuttajat pistävät sosiaalitoimiston maksamaan takuuvuokran heidän muuttaessa sijoutuspaikastaan Tampereelle, Turkuun tai pääkaupunkiseudulle.
Tähän olisi saatava muutos. Olisi fiksumpaa, että isoon kaupunkiin ei voisi muuttaa tukirahalla, jos ei ole tiedossa koulu- tai työpaikkaa. Tietenkin työllistymistä tulee tukea ja itsestään selvästi omalla rahalla kuka vaan saa asua missä vaan. Sitä ei kuitenkaan ole järkevää tukea verovaroin, että hankalasti työllistettäviä työttömiä pakkautuu asumaan samoille asuinalueille.

 

  1. Koulut.

Maahanmuuttajien lapset unohtuvat usein kokonaan maahanmuuttopoliittisesta keskustelusta, vaikka tiedetään maahanmuuttajalasten riskin syrjäytyä olevan moninkertainen kantaväestöön nähden. Lisäksi maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat keskimäärin konservatiivisempia ja fundamentalistisempia kuin vanhempansa. Kahden kulttuurin välillä tasapainoileminen johtaa helposti siihen, että vanhempien kotimaan kulttuurista tulee epäterveellisen vahva ihailun kohde, mikä lisää riskiä radikalisoitua.

Omat toimenpiteeni tähän ongelmaan: Kaikki lapset samoihin päiväkoteihin. Ei erikseen päiväkoteja uskonnollisille vähemmistöille tai kielivähemmistöille. Vuorovaikutus muiden lasten kanssa ehkäisee erilaisuuden kokemusta.
Peruskoulussa taas pitää olla samat säännöt kaikille, eli esimerkiksi lestadiolaisten tanssituntivapaudesta olisi luovuttava. Lisäksi lapset olisi laitettava yhteisille uskonnot ja aatteet tunneille sen sijaan, että lapsia jaotellaan eri luokkiin heidän vanhempiensa uskon mukaan.

Myös draamakasvatusta olisi lisättävä peruskouluun, jotta lasten ja nuorten vuorovaikutus lisääntyisi. Draama on hyvä keino ilmaista itseään, sekä oppia asettumaan toisen asemaan. Samaistumisen tunne vähentää erilaisuuden kokemusta.
 

  1. Kansalaisuuden myöntäminen.

Kansalaisuus tulee myöntää vain, kun voidaan todeta tulijan integroituneen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa edes jonkinlaista kielitaitoa ja työhistoriaa.

Kansalaisuuden perumisessa on monia ongelmia, eikä sitä voida kovin heppoisin perustein tehdä. Siksi olisi hyvä, ettei kansalaisuutta myöskään myönnettäisi liian heppoisin perustein. Esimerkiksi jos tänne muuttanut henkilö paljastuisikin terroristiksi, jonka muuttamisen motiivina olisi suorittaa täällä terroristi-iskuja, niin olisi ikävää, jos emme voisi käsitellä häntä vieraan vallan hyökkääjänä, vaan joutuisimme käsittelemään hänet maamme tasavertaisena kansalaisena.

 

  1. Rikollisuus.

Seuraava otsikko on: Sopeutumiseen perustuva valikoiminen. Tämä pohjustaa sitä hieman. Mielestäni on selvää, että jos sodan tai muun kaaoksen keskeltä turvaan päässyt henkilö heti ensimmäisten kuukausien aikana syyllistyy vastaanottomaassa vakaviin rikoksiin (esim. murha/tappo, puskaraiskaus, ryöstö), niin hänestä ei ole sopeutumaan. Enkä jaksa edes uskoa, että tulijalla on haluakaan sopeutua. Helposti ajatellaan, että kyse olisi aina siitä, että tulija on sodista traumatisoitunut ja ei mahda toiminnalleen mitään, mutta ei se näin aina ole. Joskus tulijan motiivi tehdä pahaa on vain pahuus. Esimerkiksi Saksan uusivuosiahdistelut on hyvä ottaa tässä yhteydessä ylös. Se ei ollut sattumaa, että joukkoahdistelut keskittyivät samalle torille samalla ajankohdalla, vaan tempaus oli suunniteltu isku. Taharrush gamae eli raiskauspeli on keino häpäistä naisia, sekä nolata miehiä osoittamalla, ettei miehet pysty suojelemaan omia naisiaan. Kyse on siis voimannäytöstä, jossa ryhmä X näyttää ryhmälle Y kaapinpaikan. Tässä yhteydessä ryhmä Y on eurooppalaiset. Tänne on siis myös sellaisia tulijoita, jotka haluaa meille pahaa. Se, että heti kättelyssä, kun tänne saapuu, alkaa veitsi tai penis heilumaan, on osoitus siitä, että tulijasta ei ole täällä elämään. Nämä henkilöt tulee karkoittaa maasta.
 

  1. Sopeutumiseen perustuva valikoiminen.

En ole tekstini aikana kertaakaan maininnut muslimeja, mutta eiköhän lukijalle tule muslimit mieleen aina kun mainitaan ongelmia integroitumisessa tai riskistä radikalisoitua. Valtaosa maahanmuuton ongelmista liittyykin juuri ongelmiin muslimiväestön kanssa. Muslimit eivät ole rotu, vaan kyseessä on uskonnon edustajat. Tämän uskonnon jyrkkä suhtautuminen muun uskoisiin (eli vääräuskoisiin) ja näiden muun uskoisten tapojen omaksumiseen ovatkin todella keskeinen syy, miksi integraatio on hankalaa. Esimerkiksi joidenkin vaikka kiinalaisten kanssa ei ole vastaavia integraatio-ongelmia lainkaan, koska kiinalaiset ovat hyviä sopeutumaan.

Herää kysymys, miksi on varta vasten keskistettävä humanitaarinen maahanmuutto juuri siihen väestöön, jonka kanssa tulee kaikkein eniten ongelmia? Muslimin integroiminen yhteiskuntaan vie moninkertaisesti enemmän resursseja kuin vaikka kiinalaisen integroituminen yhteiskuntaan.

Luonnonkastrofit, diktaattorit, sodat ja muut ikävät asiat pitävät kyllä huolen siitä, että avuntarvitsijoita riittää hamaan loppuun asti ja aivan ympäri maailman.

Kun kerran jokatapauksessa valikoidaan keitä autetaan, eikö ole sama ottaa yhdeksi mittariksi (etukäteen arvioitu) kyky integroitua? Näin tulisi valikoitua paljon enemmän muun uskoisia (buddhalaiset, kristityt, taolaiset, kunfutselaiset, hindut) ja ateisteja. Toki muslimeja voisi myös edelleen ottaa, mutta pitäisi vaan tarkkaan arvioida kuinka hyvin riittää resurssit heitä kotouttamaan. Lisäksi muslimien määrää tulisi tarkkailla muutenkin, koska he ovat keskeisin riskiryhmä pakkautumaan samoille asuinalueille ja rakentamaan yhteiskuntia yhteiskunnan sisään. Tanskan moskeija-dokumentissa imaami sanoi vierailleen aivan arkisena asiana, että muslimit tulevat valloittamaan Euroopan. Hän sanoi sen aivan samalla äänellä, kuin miten ruokapöydässä kysytään lisää maitoa. Ihan arkisena asiana. On tiedostettava, että muslimien keskuudesta löytyy halua eurooppalaistumisen sijaan valloittaa Eurooppa. (Ei väliä kuinka realistisia heidän tavoitteensa ovat. Pelkkä halu moiseen on ongelma.)

Muslimien määrän kun pitää tarpeeksi pienenä, maahanmuutosta ei tule isoja ongelmia, jolloin myös isompi osa väestöstä pystyy kannattamaan humanitaarista maahanmuuttoa. Ja edelleen voidaan auttaa sodan (tai muun ikävän ilmiön) keskeltä turvaan 2000 ihmistä joka vuosi.
 

  1. Pakolaisleireiltä pakolaisia.

Ja tosiaan. Otettaisiin YK:n määritelmän mukaisia pakolaisia suoraan leireiltä, eikä vaan pidettäisi rajaa auki ja kakka lahkeessa katsottaisi millaisia partahäiskiä Ruotsin puolelta lappaa meidän maahan ilman mitään henkilöpapereita.
Pakolaisleireiltä voitaisiin myös valikoida, että turvaan pääsisi miesten lisäksi tasaisesti myös lapsia ja naisia. Nämä voitaisiin kuljettaa Suomeen vaikka lentokoneella.
Jos jokainen maa toimisi näin, eli ottaisi leireiltä pakolaisia ja pitäisi muilta (humanitaarisin syin) tulevilta maahanmuuttajilta rajat kiinni, ei pakolaiset enää ottaisi riskiä ja pyrkisi ylittämään merta, vaan he hakeutuisivat näille pakolaisleireille turvaan. Järjestelmä olisi paljon toimivampi, eikä salamatkustajat voisi tehdä bisnestä ihmishengillä.
 

  1. Paluu kotimaahan.

Koska käytäntö on ollut se, että pakolaiset jäävät asumaan maahan oli vuosien päästä heidän kotimaansa tilanne kuinka hyvä tahansa, voi ajatus siitä, että pakolaiset palautettaisiin kotimaihinsa tilanteen rauhoituttua kuulostaa jopa oudolta. Ja ymmärrän kyllä miksi. Jos pakolaiselle on selvää, että hänet tullaan joku päivä palauttamaan kotimaahansa, hänen motivaationsa oppia meidän kieli ja kulttuuri ja sopeutua tänne laskee aika hurjasti. Ja kun täällä kerran tulee oltua ainakin muutama vuosi, olisi todella tärkeää, että pakolaisella olisi mahdollisimman tervetullut olo täällä ja hän pyrkisi sopeutumaan. En siis kannata sitä, että pakolaisia häädettäisiin takaisin, mistä ovat tulleet, vaikka heidän kotimaihinsa voisikin muuttaa takaisin.
Mutta kannatan siihen kannustamista. Suomen tulisi tehdä tiheämpää yhteistyötä niiden valtioiden kanssa, joista tänne tulee ihmisiä. Kun valtiossa olisi rauha ja sinne olisi mahdollista palata, voisi tehdä kehittävää yhteistyötä. Paluumuuttajat uuden koulu- ja työhistoriansa avulla voisivat tehdä aivan erinomaista kehitysapua kotimaissaan. Tuoda sellaista osaamista, jota ei ennen ollut. Tämä myös saattaisi laajentaa monien valtioiden arvomaailmaa, kun länsimaalaiset tasa-arvoa edistävät ideaalit rantautuisivat kehitysmaihin.
Kotimaahan palaamisesta voitaisiin maksaa ja lähtijöille voitaisiin lainamuotoisesti antaa resursseja rakentaa kotimaassa jotain liiketoimintaa.
Nämä rahat otettaisiin pois kehitysavusta. Kehitysapu on ymmärtääkseni muutenkin aika toimimaton systeemi, joten olisi parempi, että rahaa laitettaisiin tällaiseen oikeasti kehittävään toimintaan.

 

Vielä tiivistettynä: Humanitaarista maahanmuuttoa tulee toteuttaa siten, että tulijat integroituvat tähän yhteiskuntaan, ja pahantekijät on pidettävä poissa. Näin yksinkertaista se on.
Maahanmuuttopolitiikkaa voidaan harjoittaa vain kahdella tavalla: 1. Typerästi, kuten nykyään. 2. Järkevästi, kuten toivottavasti tulevaisuudessa.

KreiviOlaf
Perussuomalaiset Vantaa

31-vuotias freelancer tuottaja, fokuksena teatteritaide ja alternativeklubit.
Vantaan Perussuomalaisten valtuustoryhmän sihteeri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu