Tommin politiikkanurkka. Kaikki kulttuurit on tuhottava

Presidenttivaalien deittiprofiili

  • Presidenttivaalien deittiprofiili

Isoäitini toimi jonkin aikaa Reginan päätoimittajana, minkä vuoksi kyseiset lehdet tulivat hyvin nuorena tutuiksi, ja innostuin lukemaan myös Cosmopolitaa ja muita naisten (lue: teinityttöjen) lehtiä. Tämä on auttanut minua jokseenkin pääsemään kiinni naisten mielenmaisemaan, mistä sitten on ollut hyötyä pariutumismarkkinoilla.
 

Minulta on toisinaan jätkät kyselleet millainen deittiprofiili kannattaa nettiin laittaa, että mitä kaikkea itsestään tulisi deittiprofiilissa kertoa. Vastaukseni on aina sama: Ei yhtään mitään.

Olen itse testannut. Pitänyt kuukauden ajan deittiprofiilissani perustietoja itsestäni. Ja seuraavan kuukauden pidin deittiprofiilissani kanapasta-reseptiä. Toisen kuun aikana sain nolla viestiä ja toisen kuun aikana sain useita viestejä. Kanapasta-resepti oli siis moninkertaisesti tehokkaampi.

Naiset selaavat deittiprofiileja siten, että he kiinnittävät huomionsa ennen kaikkea sellaisiin asioihin, jotka mieltävät niin ikään turn offeiksi. - Asioiksi, joista eivät pidä.
Mies tekee siis itselleen karhunpalveluksen, jos hän listaa itsestään paljon asioita.

Naiselle saattaa esimerkiksi vaikka sellainen näyttäytyä turn offina, että miehellä on koira. Nainen ajattelee, että voikohan mies edes lomailla, kun on tuo koira käytettävä aina ulkona. On tietokoneen/kännykän ääressä helppo vaan klikata seuraavaan profiiliin. Mutta jos taas nainen päätyy miehen kanssa treffeille ja paljastuu vasta siellä, että tällä miehellä on koira, niin voi syntyä vastaavanlainen keskustelu:
”Ai, sinulla on koira? Pystytkö sä ikinä lomailemaan sitten?”
”Haha, tietenkin. Siskoni asuu lähellä ja olemme sopineet, että hän käy ruokkimassa ja ulkoiluttamassa koirani, kun olen matkoilla. Viimeksi olin syksyllä viikon Ranskassa.”
Ja sitten juttelu jatkuu Ranskan nähtävyyksiin ja muihin asioihin, eikä koira enää ole mikään turn off.

Neuvonkin siis aina miehille, että listaavat itsestään asioita mahdollisimman vähän, jos listaavat ylipäänsä lainkaan. Sen sijaan deittiprofiiliin voi kirjoittaa jonkin hauskan ajatuksen, moton tai tarinan, tai jotain muuta pysäyttävää tai mielenkiintoa herättävää settiä.
Listaamalla itsestään asioita vaan lisää todennäköisyyttä, että nainen siirtyy seuraavaan profiiliin.

Seurasin eduskuntavaalien alla puheenjohtajatenttejä ja Sipilän kohdalla keskustelu meni siten, että Sipilä vastasi lähes jokatoiseen kysymykseen, että ”en kommentoi.” Tajusin tuota hokemaa kunnellessani, että ei kekripukki vieköön, tuosta jätkästä tulee pääministeri.
Sipilä käytti juuri sitä strategiaa, jolla Suomessa saa kaikkein eniten ääniä.

Suomalaiset mielummin ostavat sian säkissä, kuin äänestävät ehdokasta, jolla tietävät hyvien puolien lisäksi olevan myös huonoja puolia.

Keskustan eduskuntavaalikampanja oli muutenkin vaisumpi verrattuna mihin tahansa muuhun puolueeseen ja suorastaan huusi konkretian puutetta. ”Suomi kuntoon” -slougan ei oikesti tarkoita yhtään mitään. Yhden ainoan kerran Keskustan ehdokas tuli julkisuuteen konkreettisen ehdotuksen kanssa, eli kolmoskaljan kieltämisen kanssa, ja se kaiken aiheuttaman kohun jälkeen ehdotus torpattiin Keskustapuolueessa.

Äänestäjillä oli siis tilanne, että he tiesivät mitä Vihreät aikovat tehdä, mitä Vasemmistoliitto aikoo tehdä, mitä Kristillisdemokraatit aikovat tehdä jne.

Ja jokaisesta puolueesta kyllä löytyy jokin sellainen asia, jota ei itse voi allekirjoittaa.

”Äänestäisin kyllä muuten puoluetta X, mutta koska he ajavat myös asiaa Y, en voi kannattaa heitä.”
Tästä syystä on aivan ymmärrettävää, että tavoitteistaan turpansa kiinni pitäneet keskustalaiset selvisivät vaalien voittajiksi.

 

Suosittelen katsannon muuttamista. Älkää äänestäjinä olko kuin deittipalveluiden naiset ja keskittykö vain turn offeihin, vaan koittakaa katsoa siitä vinkkelistä, mitkä ovat teidän ykkösprioriteetit. Mitkä ovat ne asiat, jotka kaikkein eniten haluaisitte saada politiikassa ajettua läpi. Näin eduskuntavaaleissa voittoon ei selviäisi se, joka keksii olla kaikkein salamyhkäisin.

 

Presidenttivaaleissakin voi ottaa lähtökohdaksi sen, mitkä on ne tärkeimmät asiat, joita haluaisi nähdä ajettavan ja mitkä on ne teemat, joita haluaa pitää julkisessa keskustelussa mukana. Eli kuka presidenttiehdokas näitä asioita parhaiten edistäisi, sekä pitäisi esillä itsellesi mieluisia teemoja. Ehdokkaan positiivisien puolien kautta löytää varmasti itselleen järkevämmään vaihtoehdon, kuin että toimii siten, että takertuu vain ja ainoastaan ehdokkaan siihen yhteen (omasta mielestään negatiiviseen asiaan), oli se sitten Pekka Haaviston homoseksuaalisuus, Laura Huhtasaaren kreationismi tai Paavo Väyrysen kusipäisyys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Näemme asiat hyvin samalla tavalla. Suomalaiset etsivät liiaksi epäoleellisia, kosmeettisluontoisia syitä, miksi eivät äänestäisi, sen sijaan että etsisivät keskeisesti olennaisia perusteita miksi äänestäisivät.

Täydellisyyden tavoittelu ja huomion keskittäminen puutteisiin ja virheisiin johtaa korkeintaan itsesääliin.

Voittajat keskittävät panoksensa aina mahdollisuuksiin, vahvuuksin ja potentiaaliin.

http://timokohvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/24946...

Käyttäjän KreiviOlaf kuva
Tommi O. Pälve

Joo, tuossa Huhtasaaren vaalikonemenestyksessä (lähes jokatoiselle vaalikoneet suosittelee Lauraa) ja gallupkannatuksessa (5-8%) on aivan käsittämättömän iso ero.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset