Hei, minäkin haluan kieltää lapsiavioliitot!

Henkilön Tommi Pälve kuva.

Suomi on harvoja maita, joissa lapsiavioliitot ovat laillisia. Tämä kummastuttaa YK:ta, Unicefia, naisasiajärjestöjä, sekä muita hyvää tarkoittavia järjestöjä. Sen lisäksi lapsiavioliitot herättävät kannanottoja ja aloitteita poliitikkojen keskuudessa yli puoluerajojen.

 

Nykyinen avioliittolaki (ilman lisäystä sukupuolineutraaliudesta) on vuodelta 1929, jolloin ajat ovat olleet erit. On esimerkiksi ollut tapana mennä naimisiin, jos tyttöystävä oli raskaana, oli hän sitten täysi-ikäinen tai ei. Tämän vuoksi avioliitto on mahdollista sopia, jos pariskunta tai toinen osapuolista (yleensä tietenkin tyttö) on alle 18-vuotias, kunhan avioliitolle löytyy kulttuurilliset ja/tai uskonnolliset perusteet.

Uskoisin, että laki on pysynyt muuttumattomana näinkin kauan lähinnä siksi, että erilaisissa uskonnollisissa lahkoissa lapsiavioliitoille on ollut tarpeeksi kysyntää. Viittaan tässä esimerkiksi lestadiolaisuuteen.
 

Nykyinen trendi onneksi kuitenkin on se, että lapsiavioliittoja solmitaan joka vuosi vähemmän ja vähemmän, (esimerkiksi vuonna 1990 niitä solmittiin 100 ja vuonna 2005 vain 49), mutta samaan tapaan tähänkään ei kannata tuudittautua, kuten vuosia sitten tuudittauduttiin Turkin kanssa, että ”hei siitähän tulee vuosi vuodelta sivistyneempi ja ihmisoikeuksia kunnioittavampi valtio!” Ja sitten eräänä aamuna herättiin siihen, että Turkkia johtaa ääri-islamistinen diktaattori, joka (yhtenä esimerkkinä) muuttaa peruskouluja imaamikouluiksi.

Se ei siis ole riittävän suuri syy jättää lapsiavioliittoja lailliseksi, että ”ongelma katoaa itsestään”, kun suomalaiset maallistuvat. Nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla ongelmat voivat lähivuosien aikana jopa pahentua 28 vuoden takaisesta ja lapsiavioliitot täten ylittää 100 kappaletta vuodessa määrän. Suomeen kuitenkin suuntaa asumaan ihmisiä myös hyvin konservatiivisista maista.

Meillä Suomessa jo nyt painitaan sen ongelman kanssa, että meillä on ulkomaalaistaustaisia lapsivaimoja, jotka ovat joko jo muuttaessaan tänne asumaan olleet valmiiksi naimisissa, tai sitten he ovat Suomessa naimattomana asuessaan käyneet kotimaassaan vähän lomailemassa ja tulleet takaisin heti kuherruskuukauden jälkeen. Näitäkään avioliittoja ei voida mitätöidä, koska ne ovat Suomen lain mukaan aivan päteviä avioliittoja.
Tietenkin näissä avioliittoissa herää epäillys, että ovatko ne rakkauteen perustuvia, vai ovatko ne kenties pakkoavioliittoja, eli vanhemmat naittaneet tyttärensä jollekin aikuiselle äijälle. Motiiveja tällaiseen toimintaan kuitenkin riittää. (Esimerkiksi vanhemmat saattavat haluta varmistaa, että tytär menee samaa uskontokuntaa edustavan miehen kanssa naimisiin.)

Epäillys avioliiton vilpittömyydestä ei kuitenkaan jää vain niihin avioliittoihin, jotka on solmittu Suomen ulkopuolella. Myös Suomessa on mahdollista järjestää ihan kunnon pakkoavioliitto, sillä lapsimorsianta ei tarvitse kuulla lainkaan. Vanhempien sana riittää maistraatille. Itse vaimoa ei siis edes kuulla. Tämä on erityisen ikävää, koska Suomessa on naitettu aikuiselle miehille myös 14-vuotiaita tyttöjä.

 

Onko siis mikään ihme, että niin moni eri taho vähän väliä nousee mediaan vastustamaan lapsiavioliittoja? Voisi kääntäen miettiä niin, että kuka kehtaisi ikinä toimittajalle julistaa, että ”meikäläinen muuten kannattaa lapsiavioliittoja!” Ei kukaan kehtaisi, vaikka olisi perverssi ja kannattaisi moisia. Tuo on niin epäsuosittu mielipide, että tulee kadulla turpaan, jos tuollaista alkaisi julkisesti kannattamaan. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että lähestulkoon jokainen suomalainen haluaisi kieltää lapsiavioliitot lailla.
Kysymys kuuluukin, että miksi niitä ei sitten kielletä?
Vastaukseksi saa aina kaikkea jännää fraasia, kuten että politiikan rattaat ovat hitaat ja pitää tehdä taustaselvityksiä ja muuta diipa daapaa.
Mutta jos nyt vertaa vaikka tähän Isäntämaasopimukseen Naton kanssa, niin nimet oli paperissa ennen kuin aiheesta oltiin edes ehditty keskustelua käydä. Silloin ei tarvinnut tutkia mitään, eikä politiikan rattaat olleet hitaat. Päinvastoin. Rattaat pyöri kuin Timo Soinin takki.

Eikä edes tarvitse ottaa tuollaista ääriesimerkkiä esille kuten Isäntämaasopimus. Hallitus esimerkiksi päätti vapauttaa kauppojen aukioloajat ja tuoda nelosoluen kauppoihin. Olihan molemmissa vääntönsä, mutta kyllä ne silti toteutui. Ja niitä sentään oppositiossa tiettyjen puolueiden riveistä vastustettiin.
En usko, että lapsiavioliittojen kieltämisestä puhuttaessa oppositiosta hirveänä lähdettäisiin jyrisemään, että ”ei saa kieltää!” (Oli oppositiossa siis mitkä tahansa puolueet.) Vaan vallitsisi lähes täysi yksimielisyys, että kieltäähän moiset pitäisi.

 

Kyllä ne voitaisiin kieltää ja uskon, että ne voitaisiin kieltää myös todella nopeasti.

Ainoa huono puoli, minkä keksin lapsiavioliittojen kieltämisessä, on se, ettei sen jälkeen enää voisi eri politiikot ja poliittiset aktiivit (kuten minä) keräillä irtopisteitä sillä, että vastustaa lapsiavioliittoja.

Mutta niin kauan, kuin Suomen oikeuden mukaan on aivan ok, että vanhemmat pakottavat 14-vuotiaan tytön naimisiin jonkun aikuisen äijän kanssa, tulen muistuttamaan, että vastustan tuollaista ihmisoikeuksien polkemista.
Pidän kuitenkin kädet ja varpaat ristissä sen puolesta, etten joudu harrastamaan tätä kauaa, sillä toivon, ettei yksikään lapsi joudu kokemaan tuollaista, ja toiseksi: Koen hyvesignaloinnin, irtopisteiden keräilyn yms. vähän kiusallisena toimintana.

KreiviOlaf
Perussuomalaiset Vantaa

31-vuotias freelancer tuottaja, fokuksena teatteritaide ja alternativeklubit.
Vantaan Perussuomalaisten valtuustoryhmän sihteeri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu