Huutavan Ääni Dystopiassa Kaikki kulttuurit on tuhottava

Mitä on uhriutuminen?

Jokainen on joskus nähnyt nettikeskustelussa väitteen, että toinen osapuoli uhriutuu.

Milloin tämä syytös on aiheellinen, milloin aiheeton?

 

Minun nähdäkseni syytös on ihan validi, kun tapahtumaketju menee näin:

 

Henkilö A esittää väitteen.

Henkilö B kritisoi väitettä.

Henkilö A ei vastaa kritiikkiin, vaan vie keskustelun siihen, että "hän ei saa esittää ajatuksiaan" tai "hänen ajatuksensa teilataan", koska syy X.

Syyksi X kelpaa uskonto, sukupuoli, etnisyys, ikä tai vaikka puoluetausta. "Aina jos persu ehdottaa/esittää jotain niin journalistit pilkkaa kolumneissaan."

 

Mutta onko se uhriutumista, jos tapahtumaketju on tämä:

 

Henkilö B tekee henkilöstä A väitteen. Esim. "Henkilö A on kauhean epärehellinen."

Sitten henkilö A puolustautuu, kertoo oman näkemyksensä, esim. "En ole epärehellinen." Puolustuksessa voi olla lauseita tyyliin, "ei ole kivoja tuollaiset syytökset."

Tämän jälkeen henkilö B jatkaa: "Nyt sinä UHRIUDUT."

 

Onko teidän mielestänne molemmissa tapauksissa kyse uhriutumisesta?

Ymmärrän kyllä, että tavallaan on. Molemmissa tapauksissa henkilö A väittää (vähintään rivien välissä) olevansa uhri.

Mutta jos ajatellaan uhriutumista semmoisella "hähää syyllistyt argumentointivirheeseen!" -juttuna, niin onhan se aivan eri asia viedä keskustelu itseensä puolustaakseen sanomisiaan, (joita ei kykene muutoin puolustamaan), kuin vastata itseä koskeviin syytöksiin?

 

Mitä mieltä te olette, mitä on uhriutuminen? Onko uhriutuminen argumentointivirhe? Onko uhriutuminen aina tuomittavaa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Toni Rintala

"Uhriutuminen on selviytymismekanismi vaikeista tapahtumista.", kertoo eräs kirjoittaja.
"Pakonomainen positiivisuus voi olla yhtä vaarallista kuin uhriutuminen.", toteaa toinen.
Myös uhriutujaksi leimaaminen voi olla argumentointivirhe.

Tommi O. Pälve

Juu. Googlasin kyllä. Termiä "uhriutuminen" ei ole juuri käsitelty siinä muodossa, kuin sitä usein nettikeskustelussa käytetään, eli väitteenä, että toinen syyllistyy argumentointivirheeseen uhriutumalla.

Tommi O. Pälve

Vika lauseesi on muuten tärkeä pointti.
Aiheena voi olla mikä vaan, vaikka ilmastomuutos, abortti tai karkkivero, niin jos henkilö B väittää henkilölle A, että "nyt sinä uhriudut", niin syntyy helposti tilanne, että henkilö A alkaa puolustamaan itseään sen sijaan, että pysyisi asiassa eli esim. karkkiverossa. Näin henkilö B on saanut vietyä itselleen vaikean keskustelun mukavasti sivuraiteelle.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Lähden siitä, ettei uhriutumissyytöstä tehdä manipulointitarkoituksessa. Sekin on tietysti mahdollista mutta muuttaa dynamiikkaa aika lailla. Tässähän A on vienyt jo keskustelun pois aiheesta uhriutumisellaan. B vain seuraa sivuraiteelle.

Periaatteessa mikä tahansa aiheeton ja aiheeseen liittymätön heitto on luonnollisesti vain keskustelun sabotointia.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Uhriutumisen ongelma on se, ettei se ole millään tavalla rakentavaa. Ei ne ongelmat ennenkään ole itkemällä ratkenneet.

Kannattaa lähinnä keskittyä väitteiden ja syytösten kumoamiseen.

Toni Rintala

"Kannattaa lähinnä keskittyä väitteiden ja syytösten kumoamiseen."

Eli kun joku syyttää uhriutujaksi, mielestäsi kannattaa keskittyä sen väitteen/syytöksen kumoamiseen?

Tommi O. Pälve

Entä jos väite on, että vaikka sinä olet pedofiili?
Ja jos olet sitä mieltä, että tuollaisten syytösten esittäminen ei ole kivaa, niin silloin olet itse uhriutuja.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ei syytökseen vastaaminen ja puolustautuminen ole uhriutumista. Uhriutumiseksi se muuttuu, kun väität tuon syytöksen johtuvan vaikkapa jäsenyydestäsi perussuomalaisissa.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Tämä Huhtasaaren tapaus on hyvä esimerkki. Laura ja kumppanit syyttävät koulupoikia murhaväistteistä, vaikka he eivät ole sellaista edes esittäneet.

Tommi O. Pälve

Kuvassa Laura-vaihtoehto pakolaisille on "kuoleen."

Jokainen tehköön tulkintansa.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Tuossa keississä kyse on siitä, että Laura nosti tapetille lasten ryhmätyön nimineen vaikka olisi voinut antaa sen olla, ja keskittyä tuomaan esille oppilaitosten mahdollista politisoitumista.

Tommi O. Pälve Vastaus kommenttiin #12

Koulu jakoi kuvan nimineen nettiin kauan ennen Huhtasaarta.

Mutta olet kyllä oikeassa. Olisi ollut parempaa viestintää, jos hän olisi jättänyt mainitsematta koulun ja olisi rajannut kuvassa näkyneet etunimet pois.

Kuitenkin twiitti käsitteli opettajien ideologianeutraaliutta, ei oppilaita, niin tällä kehnolla viestinnällä lähti semmoista vauhtia sivuraiteelle, että nyt kyydissä olijoilta lentää puolilta toisin vaikka millaista oksennusta.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Vääristelevä tulkinta on yksi keino uhriutua, annetaan ymmärtää toisen tarkoittaneen jotai sellaista, joka ei pidä paikkansa. Kuolee = murhataan, sitten se kasvaakin jo muotoon; Lauraa syytetään massamurhaajaksi jne. Sivullisen mielestä hölmöä ja noloa.

Käyttäjän ArtoNakkila kuva
Arto Nakkila

Onko tahallaan väärinymmärtäminen selkeissä asioissa myös "uhriutumista"

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ei. Se on tahallaan väärin ymmärtämistä. Syy voi olla joko keskustelun ohjaaminen johonkin suuntaan, mikä ei ole kovin kunnioitettavaa, tai toisen päättömän tekstin valaiseminen, joka on astetta sisäsiistimpää.

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi

Hyvä blogi - juuri tuollaisilla muotisanoilla vesitetään keskustelu kuin keskustelu, ja juuri siksi, että keskustelijat vetävät mutkat suoriksi. Kohtuuttoman tai loogisesti täysin väärän syytöksen kohteeksi joutuneella on oikeus puolustautua ja jopa todeta syytöksen olevan loukkaava, mutta asiallista kritiikkiä saatuaan ei mielestäni pitäisi pillittää. Eli vain jälkimmäistä voi syyttää uhriutumisesta.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

--

Henkilö A esittää väitteen.
Henkilö B kritisoi väitettä.
Henkilö A ei vastaa kritiikkiin, vaan vie keskustelun siihen, että "hän ei saa esittää ajatuksiaan" tai "hänen ajatuksensa teilataan", koska syy X.
Syyksi X kelpaa uskonto, sukupuoli, etnisyys, ikä tai vaikka puoluetausta.

"Aina jos persu ehdottaa/esittää jotain niin journalistit pilkkaa kolumneissaan."

--

Esimerkiksi noin. Tietysti laissa on perustellusti rajoitteita demagogeja vastaan mutta siinä on semmoinen juttu, että ne eivät ESTÄ kritiikkiin vastaamista.

Voi siis olla henkilön A inkompetenssia jos ei kykene esittämään asiaa abstraktilla tasolla. Esimerkiksi uskonlahkon sijasta yleistää saman kaikkiin uskontoihin ja ihmispopulaatioiden käyttäytymiseen eri tilanteissa.

--

Henkilö B tekee henkilöstä A väitteen. Esim. "Henkilö A on kauhean epärehellinen."

Sitten henkilö A puolustautuu, kertoo oman näkemyksensä, esim. "En ole epärehellinen." Puolustuksessa voi olla lauseita tyyliin, "ei ole kivoja tuollaiset syytökset."

Tämän jälkeen henkilö B jatkaa: "Nyt sinä UHRIUDUT."

--

Tuo on ölinää, ei pätevää.

Siitä pitäisi lähteä, että negatiivisille väitteille esitetään todisteet. Syyttömiä kunnes todistetaan, jos todistetaan niin sitten pitäisi falsifioida esitetty todiste.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Matti Karnaattu: - "Siitä pitäisi lähteä, että negatiivisille väitteille esitetään todisteet."

Nyt oli puhe politiikasta, ei juridiikasta. Oikeudessa tuo yleensä meneekin noin, mutta politiikassa voi hyvin riittää, että saa leimattua jonkun valehtelijaksi tai muuten vain huonoksi eikä sillä ole väliä, miten leima saatiin aikaiseksi. Äänestäjien ja somekansan "jury" ei valitetettavasti todistustaakan kääntymisestä välitä.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Siitä sitten seuraa lähinnä viihdettä. Popparit esiin ja naureskelemaan älämölölle.

Mutta sitä vartenhan poliitikot ovat.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Mitä on uhriutuminen?"

- Kiinnostava kysymys, ja varsin ansiokas käsittely. Veikeä yksityiskohta on, että oikolukuohjelma alleviivasi tuon u-sanan punaisella!

Uhriutua on eräs verbeistä, joita käytetään varsinkin verkkokeskusteluissa tai niihin viitaten. Muita ovat ainakin trollata ja demonisoida, sekä yhtenä uusimmista: maalittaa.

Uhriutumiseksi kuvailtu asennoituminen on inhimillisessä kanssakäymisessä niin yleinen, etten ollenkaan ihmettele sen tunkeutumista someen ja nettiin. Rohkenen jopa määritellä itseni uhriutumismyönteiseksi, jonka mielestä faktapohjainen argumentointi on ehkä tyylikästä, mutta ei läheskään aina johda tuloksiin. Äänekäs itku ja suurieleinen dramatisointi ovat kelpo menetelmiä, minkä epäilemättä moni on todennutkin.

Tommi O. Pälve

Totta. Aina ei edes uhriuteta itseä vaan vaikka joku ihmisryhmä.
Esimerkiksi tänään luin Helsingin Sanomien artikkelin, kuinka Brexit saattaa heikentää Britannian julkisia palveluita, ja koska naiset käyttävät julkisia palveluita enemmän, naiset kärsivät Brexitistä. Näin Brexitin kannattamisesta tulee naisvihamielistä.

Mut joo. Tämä uhriuttaminen on vähän eri aihe kuin mitä blogissani käsittelin.

Kiitos hyvästä kommentistasi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Täytyypä lukaista tuo Hesarin juttu, josta on vain lyhyt askel salaliittoteoriaan brexitistä sovinistien keksintönä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Uhriutuminen on nähdäkseni martyyriuden alamuoto. Kun marttyyri saattaa ottaa pataan jalon syyn vuoksi, joskaan se ei ole mikään edellytys, toimii uhriutuja aina itsekkäin motiivein (oman tai ryhmänsä edun suojelemiseksi).

Toimituksen poiminnat