Mitä on uhriutuminen?
Jokainen on joskus nähnyt nettikeskustelussa väitteen, että toinen osapuoli uhriutuu.
Milloin tämä syytös on aiheellinen, milloin aiheeton?
Minun nähdäkseni syytös on ihan validi, kun tapahtumaketju menee näin:
Henkilö A esittää väitteen.
Henkilö B kritisoi väitettä.
Henkilö A ei vastaa kritiikkiin, vaan vie keskustelun siihen, että "hän ei saa esittää ajatuksiaan" tai "hänen ajatuksensa teilataan", koska syy X.
Syyksi X kelpaa uskonto, sukupuoli, etnisyys, ikä tai vaikka puoluetausta. "Aina jos persu ehdottaa/esittää jotain niin journalistit pilkkaa kolumneissaan."
Mutta onko se uhriutumista, jos tapahtumaketju on tämä:
Henkilö B tekee henkilöstä A väitteen. Esim. "Henkilö A on kauhean epärehellinen."
Sitten henkilö A puolustautuu, kertoo oman näkemyksensä, esim. "En ole epärehellinen." Puolustuksessa voi olla lauseita tyyliin, "ei ole kivoja tuollaiset syytökset."
Tämän jälkeen henkilö B jatkaa: "Nyt sinä UHRIUDUT."
Onko teidän mielestänne molemmissa tapauksissa kyse uhriutumisesta?
Ymmärrän kyllä, että tavallaan on. Molemmissa tapauksissa henkilö A väittää (vähintään rivien välissä) olevansa uhri.
Mutta jos ajatellaan uhriutumista semmoisella "hähää syyllistyt argumentointivirheeseen!" -juttuna, niin onhan se aivan eri asia viedä keskustelu itseensä puolustaakseen sanomisiaan, (joita ei kykene muutoin puolustamaan), kuin vastata itseä koskeviin syytöksiin?
Mitä mieltä te olette, mitä on uhriutuminen? Onko uhriutuminen argumentointivirhe? Onko uhriutuminen aina tuomittavaa?
”Uhriutuminen on selviytymismekanismi vaikeista tapahtumista.”, kertoo eräs kirjoittaja.
”Pakonomainen positiivisuus voi olla yhtä vaarallista kuin uhriutuminen.”, toteaa toinen.
Myös uhriutujaksi leimaaminen voi olla argumentointivirhe.
Ilmoita asiaton viesti
Juu. Googlasin kyllä. Termiä ”uhriutuminen” ei ole juuri käsitelty siinä muodossa, kuin sitä usein nettikeskustelussa käytetään, eli väitteenä, että toinen syyllistyy argumentointivirheeseen uhriutumalla.
Ilmoita asiaton viesti
Vika lauseesi on muuten tärkeä pointti.
Aiheena voi olla mikä vaan, vaikka ilmastomuutos, abortti tai karkkivero, niin jos henkilö B väittää henkilölle A, että ”nyt sinä uhriudut”, niin syntyy helposti tilanne, että henkilö A alkaa puolustamaan itseään sen sijaan, että pysyisi asiassa eli esim. karkkiverossa. Näin henkilö B on saanut vietyä itselleen vaikean keskustelun mukavasti sivuraiteelle.
Ilmoita asiaton viesti
Lähden siitä, ettei uhriutumissyytöstä tehdä manipulointitarkoituksessa. Sekin on tietysti mahdollista mutta muuttaa dynamiikkaa aika lailla. Tässähän A on vienyt jo keskustelun pois aiheesta uhriutumisellaan. B vain seuraa sivuraiteelle.
Periaatteessa mikä tahansa aiheeton ja aiheeseen liittymätön heitto on luonnollisesti vain keskustelun sabotointia.
Ilmoita asiaton viesti
Uhriutumisen ongelma on se, ettei se ole millään tavalla rakentavaa. Ei ne ongelmat ennenkään ole itkemällä ratkenneet.
Kannattaa lähinnä keskittyä väitteiden ja syytösten kumoamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Kannattaa lähinnä keskittyä väitteiden ja syytösten kumoamiseen.”
Eli kun joku syyttää uhriutujaksi, mielestäsi kannattaa keskittyä sen väitteen/syytöksen kumoamiseen?
Ilmoita asiaton viesti
Entä jos väite on, että vaikka sinä olet pedofiili?
Ja jos olet sitä mieltä, että tuollaisten syytösten esittäminen ei ole kivaa, niin silloin olet itse uhriutuja.
Ilmoita asiaton viesti
Ei syytökseen vastaaminen ja puolustautuminen ole uhriutumista. Uhriutumiseksi se muuttuu, kun väität tuon syytöksen johtuvan vaikkapa jäsenyydestäsi perussuomalaisissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Huhtasaaren tapaus on hyvä esimerkki. Laura ja kumppanit syyttävät koulupoikia murhaväistteistä, vaikka he eivät ole sellaista edes esittäneet.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvassa Laura-vaihtoehto pakolaisille on ”kuoleen.”
Jokainen tehköön tulkintansa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa keississä kyse on siitä, että Laura nosti tapetille lasten ryhmätyön nimineen vaikka olisi voinut antaa sen olla, ja keskittyä tuomaan esille oppilaitosten mahdollista politisoitumista.
Ilmoita asiaton viesti
Koulu jakoi kuvan nimineen nettiin kauan ennen Huhtasaarta.
Mutta olet kyllä oikeassa. Olisi ollut parempaa viestintää, jos hän olisi jättänyt mainitsematta koulun ja olisi rajannut kuvassa näkyneet etunimet pois.
Kuitenkin twiitti käsitteli opettajien ideologianeutraaliutta, ei oppilaita, niin tällä kehnolla viestinnällä lähti semmoista vauhtia sivuraiteelle, että nyt kyydissä olijoilta lentää puolilta toisin vaikka millaista oksennusta.
Ilmoita asiaton viesti
Vääristelevä tulkinta on yksi keino uhriutua, annetaan ymmärtää toisen tarkoittaneen jotai sellaista, joka ei pidä paikkansa. Kuolee = murhataan, sitten se kasvaakin jo muotoon; Lauraa syytetään massamurhaajaksi jne. Sivullisen mielestä hölmöä ja noloa.
Ilmoita asiaton viesti
Onko tahallaan väärinymmärtäminen selkeissä asioissa myös ”uhriutumista”
Ilmoita asiaton viesti
Ei. Se on tahallaan väärin ymmärtämistä. Syy voi olla joko keskustelun ohjaaminen johonkin suuntaan, mikä ei ole kovin kunnioitettavaa, tai toisen päättömän tekstin valaiseminen, joka on astetta sisäsiistimpää.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogi – juuri tuollaisilla muotisanoilla vesitetään keskustelu kuin keskustelu, ja juuri siksi, että keskustelijat vetävät mutkat suoriksi. Kohtuuttoman tai loogisesti täysin väärän syytöksen kohteeksi joutuneella on oikeus puolustautua ja jopa todeta syytöksen olevan loukkaava, mutta asiallista kritiikkiä saatuaan ei mielestäni pitäisi pillittää. Eli vain jälkimmäistä voi syyttää uhriutumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
—
Henkilö A esittää väitteen.
Henkilö B kritisoi väitettä.
Henkilö A ei vastaa kritiikkiin, vaan vie keskustelun siihen, että ”hän ei saa esittää ajatuksiaan” tai ”hänen ajatuksensa teilataan”, koska syy X.
Syyksi X kelpaa uskonto, sukupuoli, etnisyys, ikä tai vaikka puoluetausta.
”Aina jos persu ehdottaa/esittää jotain niin journalistit pilkkaa kolumneissaan.”
—
Esimerkiksi noin. Tietysti laissa on perustellusti rajoitteita demagogeja vastaan mutta siinä on semmoinen juttu, että ne eivät ESTÄ kritiikkiin vastaamista.
Voi siis olla henkilön A inkompetenssia jos ei kykene esittämään asiaa abstraktilla tasolla. Esimerkiksi uskonlahkon sijasta yleistää saman kaikkiin uskontoihin ja ihmispopulaatioiden käyttäytymiseen eri tilanteissa.
—
Henkilö B tekee henkilöstä A väitteen. Esim. ”Henkilö A on kauhean epärehellinen.”
Sitten henkilö A puolustautuu, kertoo oman näkemyksensä, esim. ”En ole epärehellinen.” Puolustuksessa voi olla lauseita tyyliin, ”ei ole kivoja tuollaiset syytökset.”
Tämän jälkeen henkilö B jatkaa: ”Nyt sinä UHRIUDUT.”
—
Tuo on ölinää, ei pätevää.
Siitä pitäisi lähteä, että negatiivisille väitteille esitetään todisteet. Syyttömiä kunnes todistetaan, jos todistetaan niin sitten pitäisi falsifioida esitetty todiste.
Ilmoita asiaton viesti
Matti Karnaattu: – ”Siitä pitäisi lähteä, että negatiivisille väitteille esitetään todisteet.”
Nyt oli puhe politiikasta, ei juridiikasta. Oikeudessa tuo yleensä meneekin noin, mutta politiikassa voi hyvin riittää, että saa leimattua jonkun valehtelijaksi tai muuten vain huonoksi eikä sillä ole väliä, miten leima saatiin aikaiseksi. Äänestäjien ja somekansan ”jury” ei valitetettavasti todistustaakan kääntymisestä välitä.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä sitten seuraa lähinnä viihdettä. Popparit esiin ja naureskelemaan älämölölle.
Mutta sitä vartenhan poliitikot ovat.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä on uhriutuminen?”
– Kiinnostava kysymys, ja varsin ansiokas käsittely. Veikeä yksityiskohta on, että oikolukuohjelma alleviivasi tuon u-sanan punaisella!
Uhriutua on eräs verbeistä, joita käytetään varsinkin verkkokeskusteluissa tai niihin viitaten. Muita ovat ainakin trollata ja demonisoida, sekä yhtenä uusimmista: maalittaa.
Uhriutumiseksi kuvailtu asennoituminen on inhimillisessä kanssakäymisessä niin yleinen, etten ollenkaan ihmettele sen tunkeutumista someen ja nettiin. Rohkenen jopa määritellä itseni uhriutumismyönteiseksi, jonka mielestä faktapohjainen argumentointi on ehkä tyylikästä, mutta ei läheskään aina johda tuloksiin. Äänekäs itku ja suurieleinen dramatisointi ovat kelpo menetelmiä, minkä epäilemättä moni on todennutkin.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Aina ei edes uhriuteta itseä vaan vaikka joku ihmisryhmä.
Esimerkiksi tänään luin Helsingin Sanomien artikkelin, kuinka Brexit saattaa heikentää Britannian julkisia palveluita, ja koska naiset käyttävät julkisia palveluita enemmän, naiset kärsivät Brexitistä. Näin Brexitin kannattamisesta tulee naisvihamielistä.
Mut joo. Tämä uhriuttaminen on vähän eri aihe kuin mitä blogissani käsittelin.
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyypä lukaista tuo Hesarin juttu, josta on vain lyhyt askel salaliittoteoriaan brexitistä sovinistien keksintönä.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005849982.html
Ilmoita asiaton viesti
Uhriutuminen on nähdäkseni martyyriuden alamuoto. Kun marttyyri saattaa ottaa pataan jalon syyn vuoksi, joskaan se ei ole mikään edellytys, toimii uhriutuja aina itsekkäin motiivein (oman tai ryhmänsä edun suojelemiseksi).
Ilmoita asiaton viesti