Huutavan Ääni Dystopiassa Kaikki kulttuurit on tuhottava

Kiusallista. - Suhtautuminen koulukiusaamiseen on muututtava täysin

Olen tavannut lapsia ja nuoria, jotka on aikoinaan siirretty toiseen kouluun, koska alkuperäisessä koulussa tilanne oli ollut se, että ”kaikki” kiusasivat heitä. Heistä kuitenkin lähes jokainen osasi nimetä yhden tai kahden, jotka yllyttivät muut kiusaamiseen mukaan.

 

Nähdäkseni on haitallista, että kiusattu ”selvitäkseen kiusaamisesta” vaihtaa koulua, teki hän sen vapaaehtoisesti tai pakkosiirrolla, sillä siten oppilas leimaantuu kiusatuksi. En keksinyt tähän muuta termiä, kuin leimaantuminen, mutta tarkoitan tällä oppilaan ' kiusatun maineen'  lisäksi myös hänen omaa minäkuvaansa. Kun mieltää itsensä koulukiusaajien uhriksi, tämä ”leima” tulee mukana koulua vaihtaessa ja sitten kiusaaminen jatkuu uudessa koulussa.

 

Tämän lisäksi, että kiusattu tulee todennäköisesti kokemaan kiusaamista myös seuraavassa koulussa, ongelmat jatkuvat myös vanhassa koulussa, sillä kiusaaja(t) vain valitsee uuden uhrin, ja kiusaaminen jatkuu.

 

Kiusaaja kiusaa, koska kiusaaminen nostaa hänen statustaan, mikä näkyy sitten hänen kaveriensa ja potentiaalisten partnerien määrässä. Kiusaamisella tulee siis suosituksi. Kiusaaja kyllä keksii itselleen kiusaamisen kohteen niin kauan, kuin kiusaamisesta on hänelle hyötyä. Vaikka aiempi kiusattu on siirretty toiseen kouluun, ei mene kauaa, kun kiusaajalla on jo uusi oppilas silmätikkuna.

 

Nykyinen toimintamalli ei siis vähennä koulukiusaamista. Päinvastoin. On suorastaan kiusallista, että nykykäytäntö on se, että kiusaaja selviää ilman sanktioita touhuistaan, mutta kiusattua rangaistaan siirtämällä hänet toiseen kouluun, jolloin hänelle tulee pidemmät koulumatkat.

 

Tämä järjestelmällinen lyödyn lyöminen on suorastaan kuvottavaa, kun ottaa huomioon, että koulukiusaaminen johtaa pahimmillaan kiusatun ennenaikaiseen kuolemaan oman käden kautta.

 

Ensin olisi onnistuttava muuttamaan suhtautuminen ja ajattelu koko aiheen ympärillä ennen kuin voidaan alkaa opettelemaan toimimaan toisin. Tässä kolme kenties tärkeintä pointtia.

 

  1. Kiusaaminen ei johdu kiusatusta. Ei edes tapauksissa, joissa ”kaikki kiusaa yhtä.” Kiusaamisen ”motiiveja” on loputtomasti. Esimerkiksi köyhyys, rikkaat vanhemmat, laihuus, lihavuus, hyvä koulumestys, huono koulumenestys, jne. mutta nämä motiivit ovat vain sumuverhoa. Esimerkiksi köyhyydestä kiusattua oppilasta kiusattaisiin jatkossakin vaikka hänen vanhempansa voittaisivat lotossa. Kiusaaminen itsessään on kiusaajalle tärkeää. Sille vain keksitään tekosyitä. Tämän vuoksi kiusaamisongelma ei ratkea kiusattua siirtelemällä. Kiusaamista tapahtuu siksi, koska kiusaajat haluavat kiusata. Kaikki muu on selittelyä.

     

  2. Kiusaaja ei ole uhri. Meillä liikaa ajateellaan kiusaajaa uhrina. On viisasta, ettei edes koulukiusaajaa epäinhimillistetä hirviöksi, ja on hyvä ottaa huomioon, että kiusaaja saattaa purkaa omaa ahdistustaan, minkä lisäksi myöhemmin kokea katumusta ja kärsiä syyllisyydentunnossaan. Kuitenkin on selvää, että Suomessa tällainen ajattelu on mennyt aivan liian pitkälle. Tuntuu jopa, että monesti pelätään enemmän kiusaajan menevän rikki, kuin kiusatun, vaikka todennäköisyydet tuossa ei ole mitenkään siirrettävissä oikeaan elämään. Opettajilta näyttäisi puuttuvan tieto siitä, että kiusaajat ovat keskimäärin normaaleista  ja usein myös paremmin toimeentulevista perheistä, kuin muut oppilaat, eikä heillä usein ole mitään huonoa itsetuntoa, jota he purkavat muihin oppilaisiin. Päinvastoin. Keksimääräinen koulukiusaaja on saanut lapsena liikaa kehuja, mikä on johtanut korkeaan itsetuntoon, mikä sitten näkyy narstisena käytöksenä, eikä kiusaamisen takaa löydy mitään ”hätähuutoa” ahdistuksesta, vaan lyttäämällä muita kiusaaja nostaa itseään jalustalle, mikä sitten palkitaan korkeammalla sosiaalisella statuksella. Tämmöisen ihmisen hyysääminen koululaitoksen taholta on aivan tarpeetonta.

     

  3. Koulukiusaaminen ei ole kovinkaan näkyvää. Tv-sarjoissa näemme usein sellaista koulukiusaamista, johon kuka tahansa opettaja puuttuisi oikeassa elämässä samantien. Ja kun sellaista kiusaamista, että kaappiin kirjoitetaan haukkumasanoja, ruokalassa tönitään ja välitunnilla uitetaan päätä pönttöön, ei juurikaan näy, opettajat vastaavat usein kyselyissä, että ei heidän kouluissa vaan ole koulukiusaamista. Kuitenkin valtaosassa kouluista esiintyy ainakin jonkin asteista koulukiusaamista. Sitä ei vaan tunnisteta. Kiuusaajat pyrkivät kiusaamaan siten, että siihen on vaikea puuttua. Tämmöistä on esimerkiksi kiusaaminen internetin avulla.

 

Kommenttiosiossa kerron mielelläni näkemyksiäni aiheesta lisää, mutta nuo kolme pointtia tuli minulle ensimmäisinä mieleen siitä tavasta miten nykyään nähdään koulukiusaamisongelma.
Jos ajattelu saataisiin päivitettyä, voitaisiin siirtyä rankaisemaan kiusaajaa kiusatun sijaan, jolloin kiusaaja olisi se, joka joutuu vaihtamaan koulua.

 

Uudessa koulussa kiusaaja ei aloittaisi sosiaalisen hierarkian huipulta, eikä hänellä olisi kanssakiusaajia, jotka mahdollistavat kiusaamisen. Hän toki voisi ajan kanssa hankkia uuden kiusaamispiirin itselleen ja jatkaa vanhoja toimintatapoja uudessa koulussa, mutta ainakin vähintään olisi vaikeutettu hänen taipumustaan kiusata. Toiseksi. Kun uuden koulun opettajat tietäisivät tämän oppilaan siirron syyn, eli kiusaamisen aiemmassa koulussa, he voisivat paremmin pitää tätä oppilasta silmällä, mikä johtaisi mahdollisesti siihen, että kiusaamiseen puututtaisiin nopeammin. Ainakin se mahdollisuus, että kiusaaja onnistuisi manipuloimaan opettajatkin kiusaamaan kiusattua, olisi luultavasti haudattu uudessa koulussa.

 

Jäädessään vanhaan kouluun, kiusattu kokisi, että koulujärjestelmä välittää hänestä ja pitää hänestä huolta. Kun käärmeen pää olisi leikattu, eli pääkiusaaja olisi siirretty toiseen kouluun, kiusaaminen luultavasti lakkaisi itsestään. Lisäksi kun oppilailla olisi tiedossa, että kiusaamalla häntä on yksi joutunut vaihtamaan koulua, niin oppilaat varoisivat kiusaamasta. Mutta tärkein juttu tässä olisi se, että kanssakiusaajat erittäin harvoin mieltävät itseään koulukiusaajiksi. He ovat sokeita sille, että se, mitä he tekevät, aiheuttaa oikeasti pahaa oloa. Kiusaajan rankaiseminen tekisi tämän kiusaamisen näkyväksi, ja oppilailla olisi mahdollisuus oppia tilanteesta jotakin.

 

Vielä kertauksena:


Kiusattu siirretään uuteen kouluun. = Kiusaaminen jatkuu molemmissa kouluissa.

Kiusaaja siirretään uuteen kouluun. = Kiusaaminen loppuu molemmissa kouluissa.

 

Lisään tänne vielä neljännen väärän tavan suhtautua tähän ongelmaan.

 

  1. Koulukiusaaminen voi oikeasti vähentyä marginaaliin. Monesti tuntuu, että ihmiset ajattelevat, että koulukiusaamisen vastainen työ on vain turhaa näpertelyä, joka ei tule ikinä johtamaan mihinkään. ”Kiusaamista on aina ollut, ja sitä tulee aina olemaan.” Tällainen ajattelu olisi ensimmäisenä lopetettava. On oikeasti mahdollisuus kehittää toimivia työkaluja koulukiusaamisen torjumiseen ja ehkäisyyn.

 

Yksi näistä työkaluista on koulukiusaamista tutkiva koulurauha-asiamies, jonka perustamisesta Vantaalle Tanja Vahvelainen (PS) ja Tiina Tuomela (KD) ovat tehneet aloitteen, joka menee pian käsittelyyn. Aloitetta varten on haastateltu allekirjoittanutta, sekä opettaja Tuomas Rämöä.

Toivon aloitteelle menestystä.

 

Parhaimmillaan koulurauha-asiamiehestä muotoutuu muihin kaupunkeihin kopioitava käytäntö, jolla konkreettisesti saadaan koulukiusaaminen vähentymään ympäri Suomen.

 

Kiitos, kun jaksoit lukea. Laita ihmeessä kommenttia tulemaan.


Kirjoittanut

Tommi O. Pälve

Vantaan Perussuomalaisten valtuustoryhmän sihteeri

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Ongelma lienee siinä, että näiden kiusaavien oppilaiden siirrot toisiin kouluihin ovat raskaita byrokratia- ja oikeusprosesseja, joita ei tästä syystä haluta lähteä viemään eteenpäin.

Kiusaajien siirto toisiin kouluihin on sinällään kannatettava idea mutta sen tuominen käytännön toimenpidevalikoimaan vaatii todennäköisesti muutoksia lainsäädännön tasolla.

Käyttäjän ArtturiHard kuva
Artturi Hård

Kuvaa yhteiskunnan yleistä suhtautumista kiusattuihin. Samanlainen suhtautuminen yhteiskunnan taholta jatkuu myöhemminkin, kun lähestymiskiellolla suojatun tai vainoamisen kohteeksi joutuneella ainoa keino päästä eroon kiusaajista on käytännössä muutto aivan muualle, ja aina sekään ei auta.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

Omia mietteitä kiusaamisesta:

1) Kiusaajat toimivat porukalla - aina vähintään kahdestaan. Miten siirtää koko kiusaajaporukka toiseen kouluun, jos pikku paikkakunnalla on vain kaksi koulua? Jos koko porukka siirretään, jatkavat he menoa uudessa koulussa.

2) Omalla kohdalla kiusaaminen oli sitä, että olin yksin välitunnilla ja kiusaajat tulivat porukalla vittuilemaan. Pääsin siitä eroon kun a) oman luokan tyypit ottivat mukaan, vaikka olinkin eri ala-asteelta b) opin vittuilemaan kiusaajille takaisin c) kaikki kasvoivat aikuisemmaksi

3) Hissukoita on vaikea ottaa mukaan. Kaikista hiljaisempien saaminen mukaan kaveriporukkaan on niin työlästä - heidän passiivisuutensa takia - ettei sitä jaksa pitkään yrittää. Kun heitä ei saa mukaan kaveriporukkaan, joutuvat he helposti kiusatuksi.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «tilanne oli ollut se, että ”kaikki” kiusasivat heitä. Heistä kuitenkin lähes jokainen osasi nimetä yhden tai kahden, jotka yllyttivät muut kiusaamiseen mukaan.»

En nyt ymmärtänyt mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Jos kaikki kiusaavat ja kiusaajat siirretään toiseen kouluun, tulisi sille kiusatulle aika yksinäistä siellä luokassa.

Ajatus oli ilmeisesti tunnistaa nuo "yllyttäjät", mutta se voi mennä oikeudellisesti hankalaksi. Yleensä oikeuskäytännöissä tekijät ovat päävastuussa teoistaan. Yllytyskin voi toki olla rangaistavaa, mutta se on paljon epäselvempää kuin tekeminen. Sinällään alaikäisten kohdalla kyse ei ehkä olisi oikeuskäsittelystä, mutta virkamiespäätöksetkin tulisi perustella.

    «Uudessa koulussa kiusaaja ei aloittaisi sosiaalisen hierarkian huipulta, eikä hänellä olisi kanssakiusaajia, jotka mahdollistavat kiusaamisen. Hän toki voisi ajan kanssa hankkia uuden kiusaamispiirin itselleen ja jatkaa vanhoja toimintatapoja uudessa koulussa, mutta ainakin vähintään olisi vaikeutettu hänen taipumustaan kiusata.»

Epäilemättä ei aloittaisi sosiaalisen hierarkian huipulta, mutta lapsilla sosiaalinen hierarkia rakentuu paljolti fyysisen ja sosiaalisen kyvyn mukaan, ei niinkään kerätyn arvostuksen tai luottamuksen perusteella, kuten ehkä aikuisilla. Siten asema ei välttämättä heikkenisi mitenkään merkittävästi.

    «Jäädessään vanhaan kouluun, kiusattu kokisi, että koulujärjestelmä välittää hänestä ja pitää hänestä huolta. Kun käärmeen pää olisi leikattu, eli pääkiusaaja olisi siirretty toiseen kouluun, kiusaaminen luultavasti lakkaisi itsestään. Lisäksi kun oppilailla olisi tiedossa, että kiusaamalla häntä on yksi joutunut vaihtamaan koulua, niin oppilaat varoisivat kiusaamasta.»

Tämä ajatusmalli on perinteisen intuitiivinen, mutta ei huomioi sitä, että koulukiusaajat ovat ryhmässään usein arvostettuja. Se kiusattu, joka saa aikaan porukan sankarin karkoituksen, olisi käytännössä ryhmäpetturi ja tuskin kovin arvostettu sen jälkeen. Jos mitään, häntä ehkä pelättäisiin ja haluttaisiin ulos ryhmästä ja kiusaaminen siten ehkä jatkuisi.

En toki tiedä miten nämä hypoteettiset ajatusmallit toimivat todellisuudessa eli pitäisi saada näyttöä siitä, mitä kehityskulkuja eri ratkaisut aiheuttavat.

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

Pari kommenttia

"Opettajilta näyttäisi puuttuvan tieto siitä, että kiusaajat ovat keskimäärin normaaleista ja usein myös paremmin toimeentulevista perheistä, kuin muut oppilaat, eikä heillä usein ole mitään huonoa itsetuntoa, jota he purkavat muihin oppilaisiin."

Viitaten omaan kokemukseeni opettajista, niin tuolla tiedolla että onko kiusaaja ns. hyvästä perheestä tai siitä toisesta ei ole merkitystä vaan oppilaan teot ratkaisevat.

Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun tuskin onnistuu pienillä paikkakunnilla joissa on vain yksi yläkoulu.

Monesti kiusaaja toteuttaa kotonaan opittua mallia toimia, toki ei aina.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Oma näkemys kiusattuna:
1. Kiusaaminen on eläimillä ja ihmisillä geeneissä. Se on osa selviytymistaistelua.
2. Tätä on tosiaan tutkittu, että tuloksista kehutuista tulee kiusaajia ja huijaajia. Kyse ei siis ehkä ole liiasta kehumisesta, vaan vääränlaisesta kehumisesta.
3. Osa kiusaamisesta on näkyvää ja fyysistä. Osa henkistä. Kiusaamista on monenlaista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Pitäisi heittää romukoppaan sellaiset ajatukset, että kiusaaja tarvitsee apua. Heille pitää vastata samalla mitalla, kunnes kiusaaminen loppuu. On ehkä vanhanaikaista sanoa, että pitää panna kova kovaa vastaan, mutta joissain tapauksisssa se on paras keino. Kiusaajat pitää panna tuntemaan itsensä noloksi muiden edessä, mahdollisimman naurunalaisiksi ja jos se ei auta, niin yksinkertaisesti erottaa koulusta.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Hyvinkäällä huoltoasemayrittäjä julkaisi kiusaajan (sarjabensavarkaan) kuvan FB:ssä yrittäen tätä naurunalaiseksi saattamista saada aikaan. Mutta saikin siitä tuomion ja joutui maksamaan n. 10 000€.
Että miten tällaiset alaikäiset koulukiusaajat sitten naurunalaiseksi voisi saattaa ilman, että joutuu siitä tuhansia euroja maksamaan sakkoina?
Mä vaan kysyn..

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Käytäntöä pitäisi muuttaa koulujen ohjeistuksen osalta siten, että asia mahdollistuisi sallituissa puitteissa. Vielä 60-luvulla saatettiin oppilas määrätä tunnin ajaksi nurkkaan seisomaan, joskus jopa pellen hattu päässään.

Käyttäjän ialybr kuva
Juhani Heiska

Kyllä näissä kommenteissa valkenee asiaa ja teoriaa, joka pitäisi saada käytäntöön mutta. Koko tuo ennakoivan työn organisointi vaatii jopa soteratkaisuissa uutta jäsennystä. Esimerkiksi tuo koulurauha-asiamiehen virka / toimi on vaikea. Ennakoivassa työssä kun on paljon muitakin asioita kuin tuo kiusaaminen ja ennakoivaa työtä tekee moni ammattilainen. Sekin on teorioiden kummajainen, kun ajatellaan riittäväksi lähtökohdaksi varhainen puuttuminen. Kyllä varhain pitää puuttua mutta mitäs sitten, kun puuttu niitä puuttujia ja lisäksi puuttujilla on strategioissaan erimielisyyksiä?

Käyttäjän MattiESimonaho kuva
Matti Simonaho

Kuka kiusaa?

35%-40% siitä mitä koulussa on tiedettävä, siitä ei ole kenelläkään hyötyä yksityis- ja/tai työelämässään. Jokainen aikuinen voi itse laskea tuon % -määrän.

35% - 40% on valtava summa koulutuksen kokonaisbudjetista - joka menee sinne maailmankuuluun Kankkulan kaivoon.

35% - 40% on valtava psyykkinen taakka lapsille/nuorille, joiden koulupäivä usein on psyykkisesti rasisttavampi kuin aikuisen töissä käyvän henkilön työpäivä on. Lähestulkoot päivittäin lapsia/nuoria vaaditaan ylisuoriutumaan.

Kouluissa ei opeteta Pariisin rauhansopimusta 1947, Rauha Suomen kanssa, Osa II, Luku II, 6, 7, 8, ja 9 artikla eikä sitä tukevaa Suomen Kansan Perustuslakia. Edellä mainittu Pariisin rauhansopimus on Maailman tärkein sopimus ja Suomen Kansan Perustuslaki (lähinnä 1§ - 12§) on Suomen Kansan tärkein dokumentti - miten olla ja elää ihmisiksi Suomessa. Sen sijaan on tiedettävä minkälainen hallintojärjestelmä oli Roomassa 2000 vuotta sitten - ja paljon muuta täysin hyödytöntä potaskaa.

"Verotuloja voi nostaa poistamalla elinympäristöstä ja yhteiskunnasta kaiken sellaisen missä verovaroja todistettavasti käytetään väärin."

http://www.mielipiteemme.fi/ ja valikko oikealla Pariisin rauhansopimus 1947.

Käyttäjän MattiESimonaho kuva
Matti Simonaho

Kiteytettynä viitaten edelliseen: Vika ei ole lapsissa, eikä nuorissa, eikä aikuisissa, vaan pedagogiikka on ollut ja on päin helvettiä. Mitä tänään on, se on sen tulos ja summa.

Käyttäjän KreiviOlaf kuva
Tommi O. Pälve

No totta tämäkin. Esimerkiksi kuuluisia filosofeja ei mainita peruskoulussa. Eikä relevanttia lähihistoriaa käydä läpi.
Sitten opetellaan hauki on kala -taktiikalla Suomen järvet läpi ja kerätään kasveja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset