Koomikko Iikka Kivi on huolissaan median tilasta

Iikka Kivi kirjoittaa facebookissa pitkien kaartelujen kautta vuodatuksensa, jonka voi lyhentää muotoon: "Valtamediassa on mielipiteitä, joista en tykkää."

Vaihteeksi näin päin, että joku vasemmistolainen, ns. suvaitsevainen henkilö joutuu näkemään mediassa sisältöä, joka ei ole linjassa oman agendan kanssa. Kuitenkin viimeiset kymmenen vuotta tilanne on ollut päinvastainen kautta koko mediakentän, mikä saa minut ihmettelemään voiko tämä oikeasti olla näin suuri murheen aihe, että julkisuudessa on nyt muutama journalisti, joka ei ole vanhan konseuksen puolella.
Valtamedia ei ole muuttunut äärioikeistolaiseksi, kuten Kivi pelkää, vaan monimutoisemmaksi. Samat Hesarit edelleen junttaa agendaansa päivästä toiseen. Tämän yksipuolisen propagandan kylkeen (ei tilalle!) on tullut nyt  yksi kolumnisti ja yksi Kioskin youtubettaja lisää, jotka eivät osta vasemmiston narratiivia sellaisenaan. Siihen ei voi vasemmistolaisen maailma kaatua, että yksiääniseksi kuoroksi muuttuneen mediakentän sisälle tulee myös toisia näkemyksiä. Media on muuttunut monimuotoisemmaksi. Se on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Sitten jos miettii sitä, että Kivi pelkää valtamediaan tulevan mutuilua ja kritiikitöntä suhtautumista asioihin, niin sitä on kyllä jo riittänyt ennestään.
Tukipaketeilla piti tienata, pakolaiset meinasi olla Suomessa talouden pelastus, Trumpin valinta presidentiksi aikoi tuhota Yhdysvallat jne.
Mutuilua riittää joka päivä valtamediassa, mutta koska ne mutuilut mukailevat vasemmiston narratiivia, se ei särähdä heidän korvaan.
Itse olen ollut silleen, että huokaus, voisiko välillä olla vähän vähemmän ideologista uutisointia.
Sitten tämmöisiä ihan typeriä juttuja kuten oikeistopolitiikko Sebastian Kurzista kirjoitettu artikkeli, joka oli muutoin ihan neutraali, mutta sitten oli joukkoon laitettu randomisti, "Kurzilla on kattokruunu. MYÖS HITLERILLÄ OLI KATTOKRUUNU."
Ei yhtään yritetä luoda mielikuvia.
Tämmöistä on uutisten lukeminen tältä puolelta. Joka ikinen päivä.

Kun kirjoitin tästä Iikka Kivelle facebookissa, sain palautetta, että itse fanitan sokeasti Paul Joseph Watsonia. 
En fanita sokeasti yhtään ketään, mutta toki arvostan toisia ihmisiä enemmän kuin toisia.
Palautteessa myös kritisoitiin sitä, että kun kirjoitin, "mutuilut mukailevat vasemmiston narratiivia", että olisin muka tarkoittanut kaikkien eri mieltä kanssani olevien olevan vasemmistolaisia, mikä oli vähän väärin ymmärretty.
Laitan vastaukseni tähän sellaisenaan, koska se toimii myös tähän blogiin kirjoituksena, joka avaa vähän paremmin tätä asiaa:

"On tosiasia, että ihminen suhtautuu kritiikittömämmin artikkeleihin, jotka tukevat hänen ennakko-odotuksiaan. 
En siis väitä, että kaikki eri mieltä kanssani olevat ovat vasemmmistolaisia, vaan sitä, että kun vaikka Trumpia vastustava ihminen lukee joka päivä artikkeleja siitä, kuinka Trump on taas ottanut ylimääräisen kakkupalan ruokalassa tai hänen vaimonsa on pukenut päähänsä vääränlaisen hatun, niin Trumpin vastustaja miettii lähinnä, että vittu mikä mulkku se Trump on, ja näkee uutisoinnin oikeudenmukaisena. Kun taas täältä katsottuna medialla on aika överi ajojahti menossa.

Pyrin itse lukemaan artikkeleja mahdollisimman neutraalisti. Tämä on ideaali, joka on miltein mahdoton toteuttaa. 
Mutta esimerkiksi kun Li Anderssonista oli se kohu, kuinka hän oli terassilla kännissä, niin minä lähinnä mietin, että eiköhän valtaosa suomalaisista ole joskus ollut terassilla kännissä.

Pyrin siihen, että minua kiinnostaa enemmän teot ja puheet kuin se, kuka ne sanoo. Enkä siis harrasta mitään henkilöpalvontaa. Watsonin juttuja jaan silloin, kun hän kertoo hyvin mielipiteitä, jotka vastaavat jokseenkin omiani. Näin ei ole lähellekään jokaisen videon kohdalla, otetaan vaikka esimerkiksi hänen höpinänsä masennuksesta, kuinka se on tyyliin luulosairaus.

Politiikan ongelma ei ole se, että vaikeisiin juttuihin annetaan helppoja ratkaisuja, vaan pikemminkin se, että helppoin asioihin annetaan monimutkaisia vastauksia. Olen yleisesti ottaenkin sitä mieltä, että jos jotain asiaa ei osaa selittää yksinkertaisesti, niin silloin selittäjä ei ymmärrä asiaa itse tarpeeksi hyvin.

Median kentän oleminen aika yksimielinen ei johdu mistään salaliittoteoristasta, vaan jostain syystä journalistiksi lähtee opiskelemaan aika paljon Kokoomuksen ja Vihreiden äänestäjiä. Syytä tälle en tiedä, enkä lähtisi asiaa spekuloimaan. Jokatapauksessa journalistien omat poliittiset mielipiteet tietenkin vaikuttavat artikkelien sisältöön, joko tietoisesti tai tiedostomatta.

Pidänkin hyvänä kehityksenä, että valtamediassa on alkanut saamaan enemmän tilaa katsannot, jotka eroavat vanhasta konseuksesta. Kuitenkin tutkimuksen mukaan "konservatiivista rajat kiinni -puoluetta" olisi valmis äänestämään 25% kansasta. Se on iso lukijamäärä, joten on hyvä, että heidät otetaan huomioon myös valtamediassa, niin ei tarvitse sitä omaa näkemystä etsiä vaihtoehtomedioista, joissa ei ole samanlaista faktan tarkistamista, kuin mitä valtamediassa pitäisi olla.

Journalistikentän yksipuolisuus juuri on luonut kysyntää Watsonille ja muille poliittisille youtubetähdille, kuten Angry Foreignerille, Blair Whitelle ja Milo Yiannopoulokselle. Esimerkiksi Angry Foreigner on tehnyt vuosia laadukkaita youtubevideoita Ruotsin kehityksestä. Nyt vasta lähiaikoina on alkanut tulemaan valtamediassa huolestuneita artikkeleja Ruotsin tilanteesta. 

Jos siellä jokin faktatsekkaus on joskus mennyt pieleen, niin se ei ole niin vakava asia, kuin se, että toinen puoli (=valtamedia) ei edes uutisoi lainkaan."

Minä siis ymmärrän sen, että jos jatkuvasti lukee uutisia, jotka on kirjoitettu siitä vinkkelistä, että ne vastaavat omia asenteita, niin sitä ei huomaa, että niissä on edes mitään asenteellisuutta. Kun luen vaikka Kokoomuksen Verkkolehden uutisia, niin en tunnista sieltä mitään poliittista propagandaa. Uutiset näyttävät minun silmiini neutraaleilta. Tiedän kuitenkin tämän johtuvan siitä, että olen Verkkolehden journalistien kanssa asioista aika pitkälti samaa mieltä. (Kokoomuksen kanssa olen vastakkaista mieltä asioista.) 
Jos siis olisi tilanne, että kaikki artikkelit joka mediassa olisi kirjoitettu verkkolehti-tyylillä ja joku päivä muuttuisi hesaroinniksi, että tulisi noita "Hitlerilläkin oli kattokruunu!"-juttuja, niin reagoisin varmaan ihan samalla tavalla kuin Kivi, että mitä nyt tapahtuu, kun mediassa aletaan yhtäkkiä politisoimaan, vaikka todellisuudessa olisi politisoitu kokoajan, en vaan olisi sokeuttani huomannut tätä.

Iikka Kivi saa puolestani kritisoida vaikka maailman tappiin sitä, että valtamediassa tuodaan esille myös antifeministisiä, oikeistolaisia yms. näkemyksiä, mutta ei ole rehellistä väittää, että media olisi ollut jotenkin neutraali ennen. Ihan tästä parin päivän sisältä voi ottaa isoja esimerkkejä, kuten väitteet, että eurooppalaisia huolestuttaa eniten ilmastomuutos tai että 60% selkärankaisista eläimistä olisi hävinnyt. 
Molemmat oli valtamediassa esitettyjä valeuutisia, eli täyttä huijausta. #fakenews.

KreiviOlaf
Perussuomalaiset Vantaa

31-vuotias freelancer tuottaja, fokuksena teatteritaide ja alternativeklubit.
Vantaan Perussuomalaisten valtuustoryhmän sihteeri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu