Huutavan Ääni Dystopiassa Kaikki kulttuurit on tuhottava

Porkkanaa muille, keppiä omille, hyvää joulua kaikille.

Kun teen vaalikoneita, saan vain oman puolueeni ehdokkaita. Tästä syystä haluan tässä porukassa olla ja vierastan muita. Tiedän kuitenkin, että tällainen omissa porukoissa pyöriminen kuplaannuttaa ja sokeutuu sille, miksi jotkut toiset haluavat kannattaa muita puolueita. Joulun kunniaksi kokeillaan vähän miettiä muita puolueita positiivisen kautta. 
Itse olen siis perussuomalainen.

Vihreät

Pekka Haavisto on aidosti empaattinen ihminen ja hänen tapansa toimia on tosi vuorovaikutuskeskeistä. Siitä olisi opittavaa itse kullekin. Ja tällä empaattisella en tarkoita sitä tyyliä, mitä kutsutaan hyveliputtamiseksi, eli vain julistetaan omaa hyvyyttä ja moralisoidaan muita. Pekka Haavistossa on jotain oikeasti aitoa.

SDP

Tämä on vaikein rasti, koska olen aivan liian nuori, jotta SDP:n viesti voisi tavoittaa. Katselen sitten 40 vuoden päästä uusiksi. Sen verran kuitenkin sanon, että Antti Rinteen synnytystalkoot oli ymmärretty tahalleen mahdollisimman pahansuovasti. Koko 10 vuotta jauhettu, kuinka syntyvyys on laskussa ja pitäisi tehdä jotain, ja sitten yksi poliitikko käyttää väärää termiä ja saa porukan triggeröitymään. Ei Antti tarkoittanut, että naiset pitäisi laittaa kahleisiin ja pakkonaida paksuiksi. Jotenkin kun luki nettikeskustelua aiheesta, niin Antista oli maalattu täysin ihmisvihamielinen hirviö. Samanmoista pöyristelyä kohdistuu monesti perussuomalaisiinkin, joten olen alkanut inhoamaan sitä, että yhtäkkiä joku ristiinnaultaan mediassa ja ymmärretään tahallaan väärin.

Vasemmistoliitto

Jos miettii Li Anderssonin habitusta vaikka 7 vuoden takaa ja sitten miettii häntä tänä päivänä, niin on ollut valtavaa kasvua sekä politiikoksi, että aikuiseksi viisaksi ihmiseksi. On normaalia, että vasta-alkaja poliitikko menee tunteidensa mukana ja on paloa, joka menee idealismiksi ja mustavalkoiseksi ajatteluksi, mutta mielestäni se on kaikki anteeksi annettu, kun tunnekouhkaaminen muuttuu asialliseksi, faktakeskeiseksi keskusteluksi. Lisäksi, että Li Andersson on hyvä keskustelija, joka selättää argumentoinnissa esimerkiksi Petteri Orpon mennen, tullen ja palatessa, hänestä jää mielikuva, että vaikka hän (minun mielestäni) on väärässä, hänen motiivinsa ovat hyvät. Hän oikeasti ajattelee, että vasemmistolaisella poliitikalla tulee parempi yhteiskunta, ja tekee parhaansa ajaakseen asiaa. Tämmöinen poliitikko on paljon parempi asia kansalaisille, kuin vaikka joku Jyrki Katainen, joka ei välitä tästä yhteiskunnasta pätkän vertaa, kunhan vain saa kahmittua massia omiin taskuihin. Li Anderssonilla on sydän paikallaan.

Keskusta

Puolueen kautta on noussut pinnalle Paavo Väyrynen, joka on tehnyt taidetta siitä millaista teatteria politiikka Suomesssa on. Hän on omalla esimerkillään vienyt koko homman täysin farssiksi. Aina laitan popparit tulille, kun Paavo lähtee trollaamaan. Hyviä hetkiä ollut telkkarin ääressä ja nettipalstoilla. Kiitokset niistä hetkistä.

Kokoomus

Puolue saattaa nykyään edustaa oikeastaan kaikkea sitä, mitä itse vastustan, mutta se johtunee puolueen johdosta, ei niinkään rivikokoomuslaisesta. Puolueesta löytyy paljon sellaisia ihmisiä, jotka voisi julistaa vaikka diktaattoriksi, eikä minua harmittaisi lainkaan. Toivonkin, että tulevaisuudessa puolueen johto vaihtuu ja oikeassa (ja oikealla) olevat poliitikot pääsevät valtaan. Toisinaan olen nälvinyt seuraavia poliitikkoja siitä, että he ovat väärässä puolueessa, mutta eivät ne perussuomalaisiin ole ainakaan nälvimällä loikkaamassa. Listataan puolueen kärki: Tere Sammallahti, Wille Rydman, Atte Kaleva, Susanna Koski, Kristian Viding, sekä Elina Lepomäki. Ja varmasti löytyy lisääkin hienoja kokoomuslaisia.
(Vielä kerran: Pliis. Loikatkaa Perussuomalaisiin. :D )

RKP

Sori, nyt ei pysty.

Kristillisdemokraatit

Päivi Räsänen on aina kuulunut suosikkeihini. Ei siksi, että hänellä olisi hyviä mielipiteitä, vaan siksi, että ne mielipiteet ovat samoja vaalien alla ja vaalien jälkeen. Räsäistä äänestämällä tietää tasan tarkkaan, mitä saa. Tuollainen rehellisyys tekee demokratialle hyvää. Mielestäni jokaisen politiikon pitäisi olla kuin Päivi Räsänen. Eikä esimerkiksi kuten Juha "en kommentoi" Sipilä, joka vaalien alla ei ottanut mihinkään kantaa, paitsi siihen, ettei leikkaa koulutuksesta, ja vaalien jälkeen kaikki seurasi kakka lahkeessa, että mitä sieltä tulee, ja tietenkin koulutuksesta leikattiin heti ensimmäisenä.

Pienpuolueet

Jaan nämä kahteen poppooseen: Kommunistipuolueet ja persukopiot.

Kommunisteista en osaa sanoa muuta, kuin että punainen on kiva väri, jos asiaa ei ajattele ideologisesti.  Punainen on myös joulunväri.

Persukopioita ymmärtääkseni riittää aika paljon. Niillä on pääasiassa ihan samat teemat kuin perussuomalaisilla ja sitten on vähän omia painotuskohtia. En tiedä miksi nämä puolueet ovat oikeastaan olemassa, koska esimerkiksi kaikki piraattien nettisensuurivastustusjutut löytyy perussuomalaisten asialistalta. Meille voi tulla kannattamaan sananvapautta ja vastustamaan nettisensuuria. Tervetuloa. 
Mutta vaikka en ymmärrä, miksi pitää olla näin monta pienpuoluetta, niin kaikille pienpuoleiden jäsenille silti positiivisia terveisiä, että vaikka ette nyt satu samassa puolueessa kanssani olemaan, niin ilmeisesti ollaan monista asioista samaa mieltä. Jatkakaa siis hyväntyön tekemistä.

Sitten kritiikkiä omille.

Jussi Halla-aho juuri kuvaili haastattelussa, että kokee epäonnistuneensa puheenjohtajana, jos tulee vaalitappio. Mielestäni Jussi on liian ankara itselleen. Hän on kiertänyt pitkin Suomea, antanut hyviä lausuntoja, hitsannut porukkaa yhteen, saanut koko jengille voimaa tehdä yhdessä tätä hommaa, sekä pysynyt melkein epäinhimillisen viileänä tässä turbolenssissa. 
Tutkimuksen mukaan konservatiivista, rajat kiinni -puoluetta olisi valmis äänestämään 25% suomalaisista. Jussin oma henkilökohtainen suosio on ymmärtääkseni jopa tuon yli. Eli ongelma ei ole Jussi, eikä hänen työnsä puheenjohtajana.
Ongelma lienee uskottavuudessa, joka sai kolauksen epäonnistuneesta hallitustyöskentelystä. Perussuomalaisten pitäisi entistä kovemmin onnistua vakuuttamaan äänestäjille, että olemme vaihtoehto. Tämä onnistuu, kun perussuomalaiset tukevat toisiaan ja tuovat uusia kasvoja esille. Tämä on ymmärtääkseni johdossa ymmärretykin, kun Tuumaustunneilla on annettu uusille tilaa ja eurovaaliehdokkaatkin ovat sellaisia tekijöitä, jotka eivät ole liiaksi mediassa paistatelleet. Perussuomalaiset ovat puolue, jossa on laaja skaala erilaisia ihmisiä mukana, joita yhdistää rakkaus tätä maata ja sen kansaa kohtaan.

 

Hyvää joulua kaikille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"En tiedä miksi nämä puolueet ovat oikeastaan olemassa."

Ne ovat olemassa samasta syystä kuin miksi Suomi tunnetaan yhdistysten luvattuna maana.

Kaksi samanmielistä suomalaista tulee vielä toimeen keskenään, mutta suurella todennäköisyyydellä jo kolmas samaan porukkaan liittyvä perustaa pian oman yhdistyksen tai puolueen.

Li Andersson menee samaan kastiin kuin Päivi Räsänen. Häntä äänestäessään tietää mitä saa ja tuleman pitää. Lin oikea puolue olisi vasemmistoliiton sijaan ympäristötuhopuolue.

Jos RKP:sta jotai hyvää pitää sanoa, niin unohdit sen, että RKP on onneksi puolueena niin pieni, ettei sillä ole muuta poliittista painoarvoa kuin olla apupuolue.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Paljon osuvuutta.
Paikkaan yhdestä kohtaa:
RKP on esimerkillinen puolue siinä, miten hyvin se ajaa oman taustaryhmänsä etua ja saa kannattajansa uurnille. Toisin kuin kommentoija Kosonen, näen, että kaikki vanhat valtapuolueet ovat usein RKP:n apupuolueita.

Hyvää joulua kaikille!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset